Älä unohda, kuka on pomo


Oppitunti numero yksi: älä usko kaikkea, mitä manageri kertoo sinulle.

En tarkoita arveluttavia repliikkejä, joita he jakavat medialle. Ne ovat joko alitajuisia tai usein suoria, huolella rakennettuja viestejä pelaajille tai seurajohdolle. Niin ovat myös ilmiselvät hätävalheet ottelun jälkeisissä TV-haastatteluissa: "en nähnyt tilannetta". Niin varmaan.

Managerit valehtelevat. Heidän on pakko valehdella, erityisesti pelaajilleen.

Miten he voisivat kertoa totuuden, koko totuuden ja vain totuuden 35 ammattilaiselle ja pitää kaikki tyytyväisinä, mutta samanaikaisesti valita vain noin puolet heistä joukkueeseen lauantai-iltapäivänä? Se on mahdotonta.

Manageri kertoo kallisarvoisille aarteilleen suunnilleen mitä tahansa, mitä he haluavat kuulla estääkseen tai hiljentääkseen valitukset. Ainakin niin kauan, kuin manageri saattaa tarvita pelaajaa tai kun hänestä voi olla hyötyä jossain yhteydessä. Se on ihmishallintaa ja psykologiaa. Ja usein täysin epärehellistä.

Olen monesti koputtanut vihaisena managerin oveen, kun olen mielestäni tullut kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Muutaman minuutin päästä poistun lämmin, optimistinen tunne mukanani ja ajattelen, ettei koutsi olekaan niin paha.

Huijattiinko minua? Usein kyllä, mutta se ei ole pointti.

Nyt kun en ole enää pelaaja, näen asiat paljon selvemmin. Kun oma lehmä ei ole ojassa, näen logiikan valheissa. Tavallaan ne ovat hyviä valheita.

Miten joukkuetta auttaisi se, että manageri kertoo kolmoshyökkääjänsä esiintyvän todennäköisemmin Kauniissa ja rohkeissa perjantaina kuin joukkueen avauskokoonpanossa lauantaina?

Toivo on vastustamaton kiusaus, ja sen antaminen pelaajalle on managerille selviytymiskeino. Heidän täytyy huolehtia itsestään siinä missä joukkueestaan.

Tästä syystä Dimitar Berbatov oli väärässä syyttäessään Sir Alex Fergusonia "kohtelustaan" Old Traffordilla. Bulgarialaisen kerrotaan kysyneen "10 tai 15 kertaa", tarvitaanko häntä Manchester Unitedissa, ja joka kerta Ferguson sanoi hyökkääjän olevan edelleen seuralle tärkeä.

Mitä muuta hän voisi sanoa? Jos Wayne Rooney, Danny Welbeck tai Javier Hernandez loukkaantuisi, olisi pelikiellossa tai heidän vireensä sakkaisi, Berbatovin olisi tultava esiin ja hoidettava homma. Se ei ollut edes valhe: hän oli tärkeä ja Berbatovin särkevän pään silittäminen oli pakollinen tehtävä.

Tämä piti paikkansa siihen asti, että Ferguson ei oikeasti enää tarvinnut häntä. Berbatov on naivi, ellei ymmärrä sitä.

Useimmat pelaajan ja managerin väliset suhteet perustuvat täysin olosuhteisiin. Jos lahjakkuus pelaa hyvin, tuntee itsensä halutuksi ja voittaa, hän pitää manageriaan fantastisena. Tunne on molemminpuolinen, sillä luotsi kiintyy tähteensä.

Jos taas tulokset ovat huonoja, pelaaja ei saa pelata ja hänellä ei ole itseluottamusta, hän halveksuu manageria - joka puolestaan ei juuri pohdi rivimiehensä kohtaloa.

Managerit ovat isäntiä. He hallitsevat jokaisen keskinkertaisen ammattifutarin kohtaloa.

Erityisten, maailman parhaiden pelaajien ei tarvitse välittää mielialoista tai managerin suosiosta. He laskeutuvat aina jaloilleen. Jos he eivät pidä valmentajasta, ei tarvita kuin muutama huono tulos, muutama negatiivissävytteinen vuoto pukukopin ulkopuolella ja managerille, ei suinkaan pelaajalle, näytetään ovea. Se on nähty monesti.

Suurimman osan ammattilaisista on kuitenkin ymmärrettävä, että heidän kohtalonsa on yhden, kovan paineen alla operoivan miehen käsissä. Suorituksiakin voi hallita, mutta on vaarallista olla toisen henkilön mieltymysten varassa. Yksinkertaisesti: pelaajat on pakko pitää tyytyväisinä.

Menestys myös luo valtaa, kysy Berbatovilta. Ja tästä syystä Swindon Townin maalivahti Wes Foderingham oli täysi typerys pillastuessaan Paolo di Caniolle, joka vaihtoi Foderinghamin avausjakson puolivälissä sunnuntain Preston-tappiossa.

Toki di Canio nöyryytti ykkösmaalivahtiaan. Ajatellen Foderinghamin pelaamien nollapelien määrää päätös saattoi olla hieman impulsiivinen. Mutta italialainen määrää Swindonissa ja jos Foderingham ei täytä kriteerejä, miksi häntä ei pitäisi vaihtaa?

Maalivahdin julkinen riehaantuminen antaa vain managerille täydellisen tekosyyn hankkia tasokas korvaaja ulkopuolelta, jos se on hänestä tarpeellista. Alla on sarjavoitto ja myös Ykkösliiga-kausi näyttää etukäteen ajatellen hyvältä, joten kiinnostuneita maalivahteja kyllä on. Eikä seurajohto varmasti anna ihan hetkessä kenkää miehelle, joka nosti seuran alemmasta sarjasta.

Sekä Berbatov että Foderingham saivat huomata tällä viikolla, että voittavalla managerilla on valtaa. Heillä on pelaajat pikkusormensa ympärillä.

Mistä pääsemme jalkapallon oppituntiin numero kaksi: huolehdi siitä, että manageri on tyytyväinen edesottamuksiisi.

Lue lisää entisen Arsenalin keskikenttämiehen Adrian Clarken mietteitä täällä.