Rafael Benitez, jalkapallomaailman teräsmies


Rugbyssa jaetaan joka kauden päätteeksi teräsmiespalkinto. Jos jalkapallossa jaettaisiin vastaava pysti, Rafael Benitez saisi minun ääneni.

Olisi ollut kenelle tahansa hankalaa ottaa valmennusvastuu Chelseassa, kun edeltäjä oli Mestarien liigan voittanut seuralegenda. Rafael Benitezille se oli suorastaan miinakenttä. Chelsean fanit eivät alun perinkään pitäneet Benitezistä, eikä luotsin status "väliaikaisvalmentajana" tehnyt elämästä helpompaa.

Kun Benitez teki Chelsea-debyyttinsä Stamford Bridgellä Manchester Cityä vastaan viime marraskuussa, häntä solvattiin ja hänelle buuattiin. Joka puolella stadionia oli Benitezin vastaisia banderolleja. Kaikki uskoivat, että espanjalainen ei kestäisi viittä minuuttia kauempaa.

Siitä huolimatta manageri vei kauden loppuun. Vielä ihmeellisempää on, ettei se tehnyt edes tiukkaa.

Yleisön vihamielisyydestä huolimatta vaikein haaste oli Chelsean pukukopin haltuunotto. Se pukukoppi on tunnetusti ennakkoluuloinen ja tuomitseva.

John Terryä, Frank Lampardia, Petr Cechiä, David Luizia, Juan Mataa ja kumppaneita ei kiinnostanut Benitezin Liverpool-tausta tai vanhat, Chelseaa koskevat lausunnot. Heitä kiinnosti vain se, mitä Benitez voisi tehdä heidän uransa eteen.

Tietäisikö Benitez, miten kohdella pelaajia? Millaisia harjoituksia hän vetää? Onko hän hyvä motivoimaan pelaajia? Osaako hän valita kokoonpanon? Saako hän pelaajistosta kaiken irti? Pystyykö Chelsea voittamaan jotain Benitezin johdolla?

Näihin kysymyksiin pelaajat halusivat vastauksia. Kaikki ammattilaisfutarit (ei vain Chelseassa) osaavat olla anteeksiantamattomia nilkkejä.

Ammattilaisjalkapalloilijoiden pakkomielle on heidän omien intressiensä suojeleminen. Heillä on kuudes aisti, jolla he aistivat heikkouksia. Pelaajat ovat erityisen varpaillaan, kun kyse on managerista. Jos joukkue ei usko valmentajaansa, ei tarvita kuin yksi virheliike ja homma on taputeltu.

Chelseassa väitteen todistavat todeksi Luiz Felipe Scolari ja Andre Villas-Boas.

Chelsean pelaajilla oli kosolti syitä kääntyä maksavien asiakkaiden vihaamaa "väliaikaisvalmentajaa" vastaan. Sympatiaa ei olisi juuri herunut, jos Benitez olisi murentunut paineen alla.

Niin ei kuitenkaan käynyt. Uskon, että juuri siksi Benitez voitti joukkueensa luottamuksen.

Jos pelaaja joutuu olemaan epävarma pelipaikastaan kauden loppuvaiheilla (ja tietää managerin etsivän hänelle korvaajaa), mielipahaa on vaikea pitää piilossa. Näin nolossa tilanteessa pelaajat yleensä haistattelevat valmentajalle mielessään.

Benitez sen sijaan pani sydämensä ja sielunsa likoon parhaan osaamisensa mukaan. Näin vaikeissa olosuhteissa hän ei olisi voinut käyttäytyä tunnollisemmin ja ammattimaisemmin.

Jos valmentaja näyttää esimerkkiä, miten pelaajat voisivat olla toimimatta samoin?

Benitezin jämäkkyys, keskittyminen ja intohimo veivät Chelsean Eurooppa-liigan voittoon ja Valioliigassa neljän joukkoon.

Benitez on pitänyt langat käsissään eikä ole suostunut näyttämään haavoittuvaisuuttaan. Samalla pelikin on sujunut. Pelaajilla ei ole juuri ollut valittamisen aihetta. Jopa marginaaliin joutuneet Terry ja Lampard ovat kaikessa hiljaisuudessa hyväksyneet kohtalonsa, sillä managerin järkevä rotaatio on tehnyt joukkueelle hyvää.

Kaikki tiesivät jo hyvissä ajoin, ettei Benitezin saavutuksilla tai saavuttamatta jättämisillä ole mitään väliä. Hän olisi joka tapauksessa lähtenyt Länsi-Lontoosta.

Ja vaikka Chelsea saavutti menestystä, Benitezille alun perin buuanneet Blues-fanit iloitsivat hänen lähdöstään.

Benitez säilytti silti ylpeytensä. Hän palautti maineensa yhtenä maailman älykkäimmistä ja kurinalaisimmista managereista.

Ei ihme, että Teräsmies löysi nopeasti uuden työpaikan.