Raheem Sterling on hyvä valinta maajoukkueeseen


Muutama kulmakarva nousi, kun Raheem Sterling kutsuttiin tällä viikolla suoraan Englannin A-maajoukkueeseen, eikä ihme. Kyseessä lienee Roy Hodgsonin mielenkiintoisin ratkaisu vuosiin. Sterling on vielä raakile. Hän ei ole niinkään jalkapalloilija vaan koiramainen pallon perässä kirmaaja, jonka korvat kääntyvät tuulessa. Hän ei ole Hodgsonin näköinen pelaaja. Tulevaisuus ei ehkä olekaan niin synkkä kuin pelkäsimme.

Sterling on...hauska. Hän saa pallon ja juoksee sen kanssa. Hän ei piiloudu merkkaajaltaan, hän ei käänny ja anna helppoa syöttöä. Hän vain ottaa katsekontaktin. Hän katsoo vastustajaa sieluun ja kysyy kysymyksen, johon heillä ei ole vastausta: "miten luulet voivasi pysäyttää minut?". Heitä käy lähinnä sääliksi, Sterlingin pysäyttäminen kun on todella vaikeaa.

Jos tilanteessa on häviäjä, hän on Brendan Rodgers. Viime viikolla Liverpoolin manageri pyysi julkisesti, ettei 17-vuotiasta valittaisi U21-maajoukkueeseen. Hänen toiveensa toteutui, mutta ehkä hänen olisi pitänyt muotoilla se tarkemmin. Rodgers pelkää, että Sterlingin nopea nousu isoille kentille on henkisesti kova paikka, eikä ihme. Ainakaan, jos Sterling juhlii ensimmäistä aikuisten maajoukkuekutsua samoin, kun hänen kerrottiin juhlineen ensimmäistä ammattilaissopimustaan.

Lisäksi on asennekysymys. Liverpoolin kaudenaluskiertueella Yhdysvalloissa Rodgers piti ryhmälleen kurinpalautusta. Jamaikalla syntynyt laituri sanoi managerilleen toistuvasti "rauha". Rodgersin vastaus jättänyt arvailun varaa.

"Sanot vielä kerrankin minulle 'rauha' ja olet ensimmäisessä koneessa matkalla kotiin", Rodgers ilmoitti.

Mitä tämä merkitsee Hodgsonille? Kyseessä on valmentaja, joka peluuttaa oikealla mieluummin James Milneriä kuin Theo Walcottia, koska Milner pitää laitansa kiinni, Walcott hyökkää ja jättää vastustajalle tilaa.

Hassua kyllä, Sterlingillä on tällä osa-alueella hyvä kuri. Viime kuussa Manchester Cityä vastaan hän piti Milnerin taskussa, mutta ehti myös pelästyttää Kolo Tourén ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun norsunluurannikkolainen luki laihdutuspillerinsä sisällön ajatuksella läpi. Sitä emme tiedä, kuinka paljon tästä oli Sterlingin taktista viisautta ja kuinka paljon adrenaliinin ansiota.

Tärkeintä on, että Hodgson katsoo eteenpäin. Hänen vakuuttelunsa siitä, ettei hän jätä kokeneita pelaajia ryhmästä pois, ei vastannut niihin toiveisiin, joissa toivottiin maajoukkueen uudistamista.

Sterling ei pelannut Ukrainaa vastaan, mutta jo hänen mukanaolonsa oli miellyttävää. Sitä tunnetta Englannin maajoukkue ei yleensä tarjoa. Pidän siitä, että kentällä on joku, joka osaa kuljettaa ja harhauttaa. Pidän myös siitä, ettei se pelaaja ole Stewart Downing. Pidän siitä, että Hodgson etsii hauskan ja viihdyttävän vaihtoehdon. Ehkä olemme olleet turhan ankaria häntä kohtaan.

Lue lisää Iain Macintoshin ajatuksia täällä.