Siirtoikkunan iloja ei ole vaikea löytää


Tässä vaiheessa pitäisi jo tietää, että Sir Alex Ferguson ei taivu. Vain kaksi viikkoa sitten hän toisti mielipiteensä, jonka mukaan tammikuun siirtomarkkinoilta ei löydy mitään arvokasta. "Tammikuun siirtomarkkinat eivät ole koskaan olleet parhaita markkinoita. Väite on todistanut itsensä vuosien aikana", Ferguson sanoi.

Mutta halusi hän (ja Arséne Wenger) sitä tai ei, maailma muuttuu. Etenkin talouden näkökulmasta. Ajatus on järkevä: tammikuiset hankinnat sotivat pitkäjänteisyyttä ja hyvää suunnittelua vastaan. Ne tehdään usein paniikissa. Monille talven siirtoikkunan tunnusmerkkejä ovat Andy Carroll ja Fernando Torres.

Carroll ja Torres ovat tietysti paniikkiostosten ääriesimerkkejä. He saavat ihmiset ajattelemaan, että tammikuun siirtoikkuna on vain epätoivoisille ostajille, kun oikeasti kyse on myös tarpeesta myydä. Esimerkiksi Portugalissa pääkaupungin Sporting Lissabonin kausi on ollut painajainen. Seura on valtavissa veloissa, joiden odotetaan nousevan 250 miljoonaan euroon tänä vuonna. Seuran on pakko myydä pelaajia suuresta ja huonosti kootusta ryhmästään.

Voidaan keskustella, hankkiutuuko seura eroon pelaajistaan paniikissa, koska palkkamenoja on pienennettävä. Jotkut seuran sisältä ovat iloisia ex-kapteeni Daniel Carriçon (kuvassa) 600 000 punnan siirrosta Readingiin, koska myynnin kautta seura säästää lisäksi palkoissa 125 000 puntaa. Jos Carriço hyödyntää edes osan potentiaalistaan Madjeski Stadiumilla, Sporting näyttää ennemminkin järkyttävän typerältä. Manchester United nimittäin tarkkaili pelaajaa kaksi vuotta sitten, ja silloin spekuloitiin yli 15 miljoonan punnan siirtosummilla.

Muut seurat haistavat Sportingin epätoivon ja kiertävät ympärillä kuin haaskalinnut. Venäläinen Marat Izmailov, joka on ajoittain loistava mutta jatkuvasti loukkaantunut, näyttää siirtyvän Portoon myöhemmin tällä viikolla. Izmailov on käyttänyt ison osan ajasta riidellen siitä, miten Sporting on hoitanut hänen vaivojaan. Jos Porto onnistuu hankinnassa, Izmailov irtoaa pilkkahintaan. Kuka olikaan edellinen pelaaja, joka siirtyi Sportingista Portoon ja sai Sportingilta lempinimekseen "mätä omena"? Eräs João Moutinho - joka muuten toisi Portolle yli 15 miljoonan punnan voitot, jos pelaaja myytäisiin huomenna Tottenhamiin.

Moni muukin hyvä pelaaja on kadonnut Sportingin sotkuihin. Sama pätee muihinkin seuroihin. Crystal Palacen manageri Ian Holloway ei ujostellut pätkääkään, kun hän myönsi halukkuutensa osallistua tammikuun siirtorumbaan. Hänen sanojensa mukaan tarvitaan vain hieman "kyyristelyä ja sukeltelua", jotta markkinoilta voi löytää "loistavia pelaajia, jotka eivät jostain syystä mahdu pelaamaan omassa joukkueessaan".

Tähän aikaan vuodesta puhutaan, että FA Cup on hyvä tasonmittari. Juuri suhteellinen köyhyys on kuitenkin se, joka ohjaa seurat samaan veneeseen. Nykypäivän siirtomarkkinoilla tarvitaan luovuutta ympäri vuoden, ei vain tammikuussa. Managereiden ja puheenjohtajien on haastettava itsensä löytääkseen seuraavan Demba Ba'n (tammikuu 2011), Vedad Ibisevicin tai Ludovic Obtaniakin (tammikuu 2012). Markkinoille ei kannata sännätä hulluna. Avainasia on hallittujen riskien ottaminen, oli vuodenaika mikä tahansa.

Andy Brassell