Droggy Stylen paluu: modernin hyökkääjän prototyyppi


Monet eivät voi sietää Didier Drogbaa. Hän on ylpeä, filmaa pelkurimaisesti ja kiukuttelee säälittävästi. Kannattajat eivät halua nähdä sankariensa toimivan niin. Häntä on pidetty kaiken sen ruumiillistumana, mikä on vikana modernissa jalkapallossa.

Vuosikymmeniä sitten Drogban tyylinen pelaaja olisi saanut kentällä kyytiä rumin tavoin, eikä kukaan olisi räpäyttänyt silmäänsä. Käsitys jalkapallosta miesten pelaamana miesten pelinä kuitenkin kuoli, kun Roy Keane räjäytti Alf-Inge Hålandin polven ja kehuskeli asialla omaelämäkerrassaan.

Ei kuitenkaan välttämättä ollut huono asia, että jalkapalloilijoiden itsesääntely - kunniallisen pelaajan käyttäytymiskoodisto - kohtasi loppunsa. Viime vuosituhannen päättyminen toi mukanaan myös muita tärkeitä asioita.

Kaikista maailman kolkista tulevien rikkaiden supertähtien hyökkäävä jalkapallo on kasvattanut Valioliigan suosiota joka puolella planeettaa. Multimiljonäärit eri maista eivät ole ainoa syy suosion kasvuun. Asiaan liittyvät myös tuoreet taktiset ajatukset. Mike Bassettin maailmassa 4-4-2 toimi, mutta tällä vuosituhannella se ei ole jalkapallon viisastenkivi.

Herra Drogba astuu esiin tässä kohtaa. Chelsean entinen hyökkääjä oli 1990-luvun prototyyppihyökkääjä: vahva ja temperamenttinen. Nykyjalkapallossa, jossa pelissä on viisi vaihetta perinteisten puolustus-, keskikenttä- ja hyökkäyslinjojen sijaan, tarvitaan monipuolinen kärkimies. Huipputaktikot eivät enää rakenna joukkueitaan pelintekijän ympärille. Nykyään yksinäinen hyökkääjä on avainpelaaja.

Oli systeemi sitten konservatiivinen 4-5-1, leveä 3-6-1, joulukuusi 4-3-2-1 tai uusin hitti 4-2-3-1, kaikilla on yhteinen nimittäjä: eri tehtäviin pystyvä yksinäinen hyökkääjä. Kaikki luottavat siis Drogba-tyyppiin.

Drogba ei toki määrittele modernia taktiikkaa, mutta hänen monipuolisuutensa palvelee modernin ajan tapaa pelata jalkapalloa. Hän asettaa muodin, jota muut seuraavat. Vahva kuin härkä, nopea, pehmeä kosketus ja tappajan vaisto maalin edessä. Hän pitää palloa ylhäällä, jakaa sitä eteenpäin, prässää, puolustaa, puskee, laukoo, pelaa joka välissä ja johtaa joukkoja. Hän on hyvä myös erikoistilanteissa.

Drogba on jalkapallon arvokkaimman pelipaikan evoluution uusin käänne. Hyökkääjä on muuttunut maaleja tekevästä primadonnasta monipuoliseksi työhevoseksi. Nykysysteemissä menneen ajan huippuhyökkääjiä, kuten Nat Lofthousea, Jimmy Greavesia tai peliälykästä Ian Rushia saatettaisiin pitää väärän tyyppisinä. Kaikki mainitut olivat loistavia vähemmän loistavassa ympäristössä, kukaan ei ollut yhtä kokonaisvaltainen kuin Drogba.

Drogba on moderni esimerkki siitä, mitä Arrigo Sacchi kutsui universaaliksi pelaajaksi: sopeutumiskykyinen pelaaja, joka pystyy pelaamaan useammalla paikalla kuin selässä olevan pelinumeron osoittamalla tontilla.

Lopputulema kaikesta tästä on se, että norsunluurannikkolainen on 34-vuotiaanakin jahdattu hyödyke. Hän ei ole ehtä dynaaminen kuin viisi vuotta sitten, mutta jo viime toukokuun maalit FA Cupin ja Mestareiden liigan finaalissa kertovat, että hänellä olisi paljon tarjottavaa Liverpoolin ja Arsenalin kaltaisille seuroille. Vastaavat seurat tulevatkin kilpailemaan Drogban allekirjoituksesta.

Kesän rahakas siirto Kiinaan ei onnistunut. Shanghai Shenhua todennäköisesti irtisanoo hyökkääjän sopimuksen, vaikka hän on tehnyt Kaukoidässä maalin per peli.

Kiinan pääsarja on ajautumassa rahapulaan hallituksen jäsenten kiistojen takija. Siksi 200 000 puntaa viikossa ansaitsevasta tähdestä pitäisi päästä nopeasti erään. Vapaana agenttina siirtoikkuna ei sido Drogbaa, jolloin hän voi liittyä vaikkapa edellämainittuihin seuroihin milloin tahansa.

Monet eivät siedä Drogbaa, mutta silti monet Valioliigan isoista seuroista valmistautuvat tekemään tarjouksiaan Drogballe. Luulisin, että kovinkaan moni Liverpoolin ja Arsenalin kannattajakaan ei valita joukkueensa kiinnostuksesta Drogbaan.

Kaikkien tyhmyyksien takaa löytyy kuitenkin uniikki jalkapalloilija, joka siirtyessään Valioliigaan näyttäisi jatkossakin suuntaa modernin hyökkääjän kehitykselle.

Lue lisää Ben Coven kirjoituksia täällä.