Evertonin haave Mestarien liigasta on haihattelua


Ammattilaisjalkapallossa optimismi on hieno piirre. Ylioptimismi on kuitenkin vain hölmöä.

Uudella Everton-manageri Roberto Martinezilla on taipumusta jälkimmäiseen. Rikkaruohojen joukosta espanjalainen valitsee aina sen yhden kukan, joka kukkii.

Esimerkiksi käy menneen kauden loppuhetkien vierasottelu Arsenalia vastaan. Ennen visiittiä Emiratesille kaikki muut tulokset menivät Wiganin kannalta huonosti. FA Cupin voittanut manageri oli kuitenkin täysin vakuuttunut, että oli vain positiivista tietää Lontoon-vierailun olevan pakkovoiton paikka.

Ja kun Wigan odotetusti hävisi, Martinez näytti olevan aidosti sekaisin ja myönsi, ettei hän "missään vaiheessa odottanut, että tässä kävisi näin". Wigan päästi 73 maalia. Putoaminen ei voinut olla valtava yllätys.

Martinez näyttää kuitenkin löytäneen sukulaissielun Everton-puheenjohtaja Bill Kenwrightista. Kummastakin on varsin helppo pitää. Martinez ja Kenwright ovat ystävällisiä, puheliaita ja intohimoisia. Vain harva puheenjohtaja tai manageri uskaltaa muutenkaan näyttää yhtä lämpimiä tunteita.

Ja aivan kuin Martinez, myös Kenwrightilla on taipumus lausua toisinaan ärsyttävän positiivnen kommentti.

Tiistaina Kenwright ilmoitti maailmalle, että Martinez oli työhaastattelussaan julistanut vievänsä Evertonin Mestarien liigaan. Kenwrightin mukaan juuri tämä itseluottamuksen puuska sai puheenjohtajan vakuuttumaan siitä, että Martinez on oikea mies Evertonin manageriksi.

Kutsukaa minua vain kyynikoksi, mutta useimmilla ihmisillä on tapana liioitella kykyjään vakuuttaakseen mahdollinen työnantaja kyvyistään. Martinez on niin positiivinen persoona, että hän saattoi uskoakin itseään, mutta väite oli silti hurja.

Olen varma, että Martinez katuu lausahdustaan. Hetkenä, jona Kenwright kertoi Martinezin julistuksesta ääneen, hän kietaisi tahattomasti silmukan uuden parhaan kaverinsa kaulalle.

Ei ole yksinkertaisesti mitenkään mahdollista, että Everton sijoittuisi ensi kauden Valioliigassa neljän joukkoon. Ei pienintäkään toivoa.

Entä Martinezin nelivuotisen sopimuskauden aikana? Erittäin epätodennäköistä.

David Moyes pystyi urotekoon kerran, kaudella 2004-05. Kyseessä oli Jose Mourinhon ensimmäinen kausi Chelseassa. Chelsea keräsi silloin enemmän pisteitä (95) kuin kukaan muu Valioliigan historiassa. Se vääristi sarjataulukkoa. West Bromwichkin säilyi sarjassa vain 34 pisteellä.

Neljänneksi sijoittunut Everton keräsi vain 61 pistettä. Se on kaksi pistettä vähemmän kuin tällä kaudella - ja nyt Everton jäi hienosta kaudesta huolimatta kymmenen pisteen päähän Arsenalista, joka meni viimeisenä Mestarien liigaan. Ja David Moyes kutsui tämän kauden joukkuetta parhaaksi Everton-nipuksi, jota hän valmensi.

Moyes menestyi hyvin, mutta paras hänen keräämänsä pistesaldo Goodison Parkilla oli 65 pinnaa kaudella 2007-08. Se riitti viidenteen sijaan. Mestarien liiga jäi 11 pisteen päähän.

Nämä tilastot kertovat, että Evertonin on lähes mahdotonta kilpailla suurseurojen kanssa.

Vaikka joukkue ylisuorittaisi, se on silti vain ynnä muut -osaston paras ryhmä.

Chelsea, Manchester City, Manchester United, Arsenal, Tottenham ja Liverpool ovat taloudellisesti selvästi Evertonia vahvempia. Ja raha puhuu aina. Roberto Martinez ei pysty hankkimaan samantasoisia pelaajia kuin suurseurat. Mikäli hänen työpöydälleen ilmestyy tuhti tarjous Leighton Bainesista tai Marouane Fellainista, hänellä ei ole mahdollisuutta kieltäytyä.

Ensi kausi on Evertonille uudelleenrakennusta ja sopeutumista uuden managerin taktiikkaan ja ajatuksiin.

Nyky-Evertonin puolustuslinja ja keskikentän keskusta ikääntyy. On mahdollista, että Moyesin jättämä joukkue on ohittanut parasta ennen -päiväyksensä. Ei myöskään ole epäilystäkään, etteivätkö viime kauden tasaiset esitykset olisivat olleet lähinnä Moyesin pitkäaikaisen kehitystyön kulminaatiopiste.

Jokainen pelaaja tiesi tehtävänsä ja pystyi toteuttamaan sitä. Joukkue oli yhtä managerinsa kanssa.

Asiat ovat toisin uuden luotsin alaisuudessa.

Jos Martinez olisi Mestarien liigan paikan sijaan luvannut pokaaleja, onnistuminen olisi jo paljon todennäköisempää.

Toivotan Martinezille onnea, mutta pelkään hänen suulautensa - ja puheenjohtajan avoimuuden - vahingoittavan sekä Martinezia että Kenwrightia.