Joulu näyttää jalkapalloilijat kyynisimmillään


Joulu saattaa olla vuoden hienointa aikaa ja tuoda hetkellisesti maailmaan rauhan ja ihmisille hyvän tahdon.

Nuorelle, korkealle tähtäävälle ammattilaisfutarille joulu on myös mahdollisuus saada ura käyntiin.

Jos tilaisuus tulee tänä jouluna, jokainen viisas nuori pelaaja tarttuu siihen.

Kun katson omaa peliuraani, haluan ajatella ansainneeni kaikki otteluni Arsenal-paidassa. Ei silti ole välttämättä sattumaa, että tein debyyttini joulunaikana, jolloin joukkue oli kovilla otteluruuhkassa. Olin myös ensimmäistä kertaa avauskokoonpanossa juuri joulun tienoilla.

Uudenvuodenaattona 1994 (sama päivä, jona "John Lensen teki vihdoin maalin) Arsenal kohtasi QPR:n kotonaan. Se oli Gunnersin kolmas ottelu kuuteen päivään. Tammikuun toisena päivänä edessä oli Pohjois-Lontoon derby, joten manageri George Graham halusi kierrättää miehistöään. Se Clarke-niminen poika oli hyödyllinen vaihtopelaaja käytettäväksi, kun muut pelaajat nostivat jalat pöydälle.

Olin muutamaan kertaan mukana penkillä, ja hieman alle vuoden myöhemmin, tapaninpäivänä, uusi manageri Bruce Rioch nosti minut ensimmäistä kertaa avaukseen Valioliiga-ottelussa. Kolme päivää aiemmin olimme hävinneet Anfield Roadilla Liverpoolilla, ja pelaajien kehot ja mielet olivat kolhuilla. Kotiottelu (taas QPR:ää vastaan) oli managerille loistava tilaisuus kierrättää pelaajistoa. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, joten pitäydyin lihottavista jouluruoista ja odotin kiihkeästi tilaisuuttani. Ian Wright teki johtomaalin ennen taukovihellystä (kuva ylhäällä), ja kaasuttelimme selvään 3-0-voittoon.

Minua ei tarvinnut pyytää kahdesti pelaamaan. On tosin todettava, että olin hankkinut itselleni hyvät asemat.

On mahdotonta tietoisesti ajoittaa hyvä vire tiettyyn ajanjaksoon, mutta silti teini-ikäisenä tajusin, että joulukuussa on syytä olla pelikunnossa, hyvässä iskussa ja kolkuttelemassa edustusjoukkueen portteja. Jos täytti nämä kriteerit, tiesi olevansa vaihtoehto. Valmennusjohdon vakuuttamiseksi kannattaa tehdä erityisen paljon töitä silloin, kun manageri tarvitsee erityisen paljon vaihtoehtoja.

Tämä pätee jokaisessa seurassa. Kovassa pelitahdissa pelaajia putoilee rivistä. Managerit joutuvat harkitsemaan erilaisia vaihtoehtoja. Minun tavoin sadat muutkin nuoret ammattilaiset ovat saaneet parhaan joululahjansa, kun ovat olleet terävänä ja hyvässä vireessä joulukuussa. Sama ilmiö nähdään tänäkin tapaninpäivänä.

Lepuutuksia ja rotaatiota nähdään muutenkin, mutta joulunpyhinä myös loukkaantumisia ja pelikieltoja on paljon.

Siitäkin huolimatta on naiivia väittää, että joulunajan poissaolot johtuvat vain kovasta rasituksesta.

Joulu ei ole jalkapalloilijan parasta aikaa. Pelaava kokoonpano harjoittelee joulupäivänä ja yöpyy sitten hotellissa tai matkustaa koko päivän vieraspaikkakunnalle tapaninpäivän kamppailua varten. Rehellisesti sanottuna se voi olla todella masentavaa. Siksi joidenkin tavoitteena on pysytellä kotona ja "levätä".

Olen pelannut jokaisella sarjatasolla Valioliigasta kuudennelle tasolle, ja joka sarjassa nähtiin sama ilmiö. Pikkukolhut, joista normaalisti ei vain välitetty, muuttuivat vammoiksi, joiden takia piti levätä. Yhtäkkiä ilmeni myös vaikeasti diagnosoitavia selkävaivoja ja flunssaa oli joka puolella. Neljä varoitusta saaneet pelaajat ottivat "vahingossa" viidennen, jotta eivät saisi pelata tapaninpäivänä.

Jalkapalloilijat eivät yleensä ole penaalin terävimpiä kyniä, mutta jostain syystä jouluun liittyvissä pikkuvalheissa he ovat mestareita.

Käsi sydämellä voin sanoa, että itse en koskaan toiminut näin, mutta oli ilmiselvää, että joka vuosi vähintään yksi joukkuekavereistani junaili itselleen tavallisen joulun, johon ei kuulu niitä uhrauksia, joihin ammattilaisfutarit ovat tottuneet. Ihmisiähän me kaikki olemme.

Hyvä puoli asiassa on se, että seuraavan sukupolven lahjakkaimmat nuoret pelaajat hyötyvät näistä veteraanien kyynisistä tempuista. Nuorille töissä vietetty joulu on ajatus, joka saa veden kielelle.

Näin vanhempana, urani lopettaneena ja harmaantuneena voin syödä joulupäivänä niin paljon kalkkunaa, vanukasta ja viiniä kuin napa vetää, enkä aio valittaa.

Jos kuitenkin saisin pienenkin mahdollisuuden palata aikaan, jolloin sain pelata jouluna kolme ottelua viikon sisällä, tekisin sen heti.

Kirpeä ilma, kylmä nurmi, iloiset yleisöt, adrenaliini: joulu on maagista aikaa jalkapalloilijalle. Useimmat pelaajat, etenkin nuoret, rakastavat sitä loputtomasti.

Minun jouluuni tulevat aina liittymään muistot siitä ajasta 1990-luvun puolivälissä, jolloin unelmani muuttuivat todeksi. Sain tilaisuuden ja tartuin siihen molemmin käsin.

Tälläkin viikolla kannattaa seurata niitä nuoria pelaajia, jotka saavat ensimmäisen tilaisuutensa edustustasolla. Useat joululahjatoiveet eri puolilla Britanniaa toteutuvat. Näille nuorille pelaajille joulu on vuoden hienointa aikaa.