Luis Suarez, jokaisen suosikkivihollinen


Ongelmat seuraavat joitakin ihmisiä kuin paha haju konsanaan. Luis Suarezille ongelmat ovat kuin siamilaisia kaksosia.

Se on myös koukuttavaa: ESPN-kanavan selostaja John Champion hankki itsensä vaikeuksiin kutsumalla Suarezin Mansfield-ottelussa tekemää maalia "huijarin työksi". Kyse ei ole siitä, etteikö Suarezin kosketus kädellä olisi ollut virhe - vaikka kiihkeimmät Liverpool-fanit saattaisivat väitellä tästäkin. Huomionarvoista oli se, että Champion keskittyi teon sijasta tekijään. On eri asia sanoa, että maali on "huijarin työtä", kuin sanoa, että "tilanteessa huijattiin". Palaamme asiaan myöhemmin.

Selostajat noudattavat luonnostaan (ja todennäköisesti sopimuksen velvoittamana) herrasmiessääntöjä. He eivät yleensä lähde muun median tavoin arvostelemaan henkilöhahmoja suuntaan eikä toiseen. On helpompaa istua aidalla kuin jommallakummalla puolella sitä, ainakin jos ei joudu vastaamaan valituskirjeisiin. Joten miksi Champion avautui Suarezista?

Kaikki haluavat vihata Luis Suarezia. Jonakin päivänä joku vain päättää vihata häntä, eikä mielipiteen muuttuminen tule sen jälkeen kysymykseen. Useimmat ihmiset eivät saa tunnontuskia hänen vihaamisestaan: hän on hyväksytty vihanpidon kohde. Periaatteessa on helppoa ymmärtää, miksi. Suarez tekee toisinaan vääriä asioita. Vielä useammin hänen väitetään tekevän vääriä asioita.

Luis Suarezin tekemät vääryydet eivät kuitenkaan ole niin pahoja. Samoihin tekoihin syyllistyvät sellaisetkin ihmiset, joita ei vihata. Lionel Messikin pelaa joskus kädellään. Jermain Defoe puri jotakuta. Joku jopa mokasi Ghanan ulos MM-välierästä. Ihmiset vihaavat Suarezia vääryyksien takia, koska he vihaavat Suarezia muutenkin. Kyse on tietyllä tasolla persoonasta.

Osa Suareziin kohdistuvista antipatioista johtuu samoista syistä, jotka tekevät hänestä niin kiinnostavan jalkapalloilijan. Hän on väistämättä erilainen. Jo hänen pelityylinsä poikkeaa muista. Hänen kuljetuksensa ja päättäväisyytensä aiheuttavat puolustajille harmaita hiuksia. Todellinen ongelma on kuitenkin perustavanlaatuisempi.

Englannissa ihmisillä on pakkomielle löytää henkilö jokaisen ammattiurheilijan sisältä. Suarezin sisin on edelleen täysin tuntematon. Kankealla englannillaan ja eläimellisellä murahtelullaan Suarez on vastakohta modernin jalkapallon sliipatulle mediaimagolle. Kaikkein mielenkiintoisinta lienee se, että Suarezia arvioidaan edelleen lähes täysin hänen peliesitystensä pohjalta.

Luis Suarez tarkoittaa maaleja, hämmentyneitä puolustajia, sukeltelua, käsivirheitä, ihmisten puremista ja väitetysti myös rasismia.

Luis Suarezin ongelma on se, että ihmiset arvioivat häntä tekemällä näistä raaoista havainnoista laajoja johtopäätöksiä. Hän ei ole tehnyt mitään imagonsa pehmentämiseksi. Vain kourallinen ihmisiä tuntee Suarezin pehmeämmän puolen.

Se ei välttämättä ole huono asia. Suarezin asema on itse asiassa melko hieno: arvioikaa minua sen perusteella, mitä teen julkisesti - oli arvio sitten hyvä tai huono. Asiaan liittyy kuitenkin kaksi ongelmaa.  Vaikka Suarez kuinka ansaitsisi kehuja, pahat asiat saisivat joka tapauksessa enemmän huomiota. Toisekseen on vaikea kuvitella, että Suarez olisi vapaaehtoisesti ryhtynyt sosiaaliseksi marttyyriksi. Todellisuudessa hän varmaankin tarvitsee vain paremman mediaedustajan.

Syy ja seuraus on eroteltava tarkasti: läpinäkyvyyden puute johtuu todennäköisesti ainakin osittain siitä, että hän on median valokeilassa. Olisi ymmärrettävää, jos hän ei haluaisi avata itseään kansalle, joka tuntuu kärkkyvän hänen vertaan.

Ehkä olemme sittenkin liian kilttejä Luisille. Toinen syy saamaamme vaikutelmaan on se, että Suarez ei ilmeisesti ymmärrä tekevänsä vääryyksiä. Kyse ei ole vain siitä, että hän ei kadu. Kyse on siitä, että hän ei näytä tiedostavan, että katumukselle olisi edes aihetta. Se pelaaja, joka syyllistyi siihen kuuluisaan käsivirheeseen Ghana-ottelussa, olisi saanut paljon hyväksyntää pahoittelemalla tapahtunutta jälkikäteen. Suarez ei tainnut edes ymmärtää tilanteen moraalista puolta.

Juuri se on oikea ongelma. Suarez ei ole moraaliton, vaan hänellä on amoraalinen. Ihmiselle, jolla on vääristynyt moraali, on helppo antaa anteeksi. Sen sijaan on vaikea tuntea empatiaa sellaista henkilöä kohtaan, jolla ei tunnu olevan lainkaan moraalikäsitystä.

Jack Lang