Mitä viimeinen MOUhikaani Frank Lampard tekee seuraavaksi?


Frank Lampardilla on ollut maailma käsissään tällä tavoin viimeksi vuonna 2010, kun hän antoi pikaistuksissaan karttapallolle kyytiä hotellihuoneessaan.

Rakkaustarina ikääntyvän keskikenttäpelaajan uran viimeisestä suuresta sopimuksesta tuskin kulminoituu dramaattiseen kiriin lentokentälle ja tuliseen suudelmaan lähtöaulassa. Kyse on ennemmin siitä, kenen kanssa Lampard päätyy laatoittamaan kylpyhuonetta.

Eroilla on aina pitkäkestoiset vaikutukset, eikä Chelsea ole vieläkään päässyt täysin yli romanssistaan Jose Mourinhon kanssa. Seura ehkä lahjoitti kaikki Mourinhon hienot takit Punaiselle ristille valmentajan mentyä Interiin. Vasta viime kesänä, viisi vuotta Mourinhon lähdön jälkeen, Chelsea uskalsi kuitenkin luopua Mourinhon perinnöstä.

Roman Abramovitsh toimi tavallisen kaavan mukaan ja yritti ensin jotain täysin erilaista (Carlo Ancelotti). Sitten kaipaus uusiutui ja Abramovitsh yritti tehdä Mourinhosta kateellisen käyttämällä tämän kaveria (Villas-Boas). Nyt Abramovitsh näyttää pääsevän Mourinhosta yli kevääseen mennessä, jolloin nykyinen Rafael Benitezin aika kohtaa vääjäämättömän loppunsa. Tallennettujen ohjelmien poistaminen Josen digiboksilta on ensimmäinen askel. Mourinhon aikojen pelaajaikonien myyminen on seuraava.

Näin ollen 34-vuotiaan, valmennustaidottoman Frank Lampardin on pohdittava vaihtoehtojaan Stamford Bridgen ulkopuolella. Vanhoina aikoina jalkapalloilijat vain astuivat sivuun ja avasivat juustokaupan maaseudulle. Lampard ei kuitenkaan todennäköisesti pysty pitämään kiinni 150 tuhannen punnan viikkopalkastaan leikkaamalla stiltonia kirkossakävijöille. Todennäköisemmin hän siirtyy toiseen varakkaaseen seuraan. Pelaaja on jo julkisesti puhunut halustaan jäädä seuraan, joten hän selvästikin uskoo, kenties virheellisesti, että hän voi edelleen auttaa seuraa suurten pokaalien jahtaamisessa - ja uskoo myös pystyvänsä siihen niin säännöllisesti, että palkkapussin on syytä olla suuri.

On kuitenkin vaikea keksiä Lampardille uutta seuraa, sillä vain harvalla Valioliiga-seuralla olisi varaa häneen. Manchester Cityllä ja Manchester Unitedilla on jo omasta takaa taantuvia brittifutareita, jotka kävelevät kohti uransa auringonlaskua (puhun Gareth Barrysta ja Paul Scholesista). Lampard ei myöskään ole piruettimiehiä, joten Emiratesilla miehelle tuskin on käyttöä.

Harry Redknappin palkannut QPR olisi epäilemättä kiinnostunut Lampardista. Seuran siirtopolitiikkahan on hankkia yli 30-vuotiaita pelaajia, joiden pelitaitoja pitävät arvossaan vain ne, joiden futistietämys tulee vuoden viimeisestä Shoot!-lehden numerosta. Myöskään palkan leikkaaminen ja oikeus käyttää sedän ylimääräistä makuuhuonetta autotallin yläpuolella eivät olisi poissuljettuja mahdollisuuksia.

Siirtyminen ulkomaillekin on mahdollista. Ideaalimaailmassa Lampard haluaisi kääntää kellot vuoteen 2009 ja tarttuisi Mourinhon tarjoukseen siirrosta Interiin. Lampard on nykyään yhtä liikkuva kuin nilkkavaivainen yölamppu. Siksi hän sopisikin liigaan, jossa täysillä juokseminen ei aiheuta pelkkää kulmakarvojen kurtistelua - rangaistuksena siitä rikkomukseen syyllistynyt pelaaja joutuu juontamaan yhden osuuden Football Italia -ohjelmassa. Ja tietysti Los Angelesissä on yksi seura, jolla on yksi kallispalkkaisen englantilaispelaajan jättämä aukko täytettävänä.

Lampardin tulevaisuus voi toki löytyä myös lajin ulkopuolelta. Näyttelijänura on toistaiseksi, ihme kyllä, jäänyt muutaman vuoden takaiseen Tesco-mainokseen, jossa Lampard sanoi yhden lauseen. Lampard näyttää kuitenkin usein kahdeksanvuotiaalta lapselta, jonka pupun kerrotaan karanneen. James Cordenin isännöimät paneelikeskustelut voisivatkin olla Lampardille oiva uravalinta.

Adam Clery