QPR-Liverpool 2-3: mitä opimme


Jalkapallo on naurettavaa

Ensimmäisen tunnin ajan kyse oli siitä, että Liverpool ei pysynyt peliään parantaneen QPR:n kyydissä. Poolin hyökkäys ei vakuuttanut eikä puolustustaakn herättänyt hurraahuutoja, mutta jollain tavalla punaisten maali pysyi puhtaana. Sitten logiikka meni kahdeksaksi minuutiksi tauolle.

Ottelun voitto Steven Caulkerin viime hetken virheellä antaa Liverpoolille ainakin jonkinlaista itseluottamusta, luonnetta ja lisäksi kolme pistettä. Voitto saattaa osoittautua erittäin merkittäväksi Liverpoolin koko kauden kannalta. Jos pystyt voittamaan ottelun tällä tavalla, pystyt tekemään vaikka mitä muutakin.

Harry Redknapp löysi ryhmityksensä

Harry Redknapp pohti varmasti läpi maajoukkuetauon, miten hän saisi käännettyä QPR:n kurssin. Lopulta veteraanimanageri ilmeisesti ponkaisi pystyyn ja totesi aikovansa pelata 4-4-2:lla.

Se toimi Liverpool-ottelun avausjaksolla. Bobby Zamora ja Charlie Austin olivat alituinen vaiva Liverpoolin epävarmalle puolustukselle, mutta maalintekoon se ei riittänyt. Pahin tuhlaajapoika oli Leroy Fer. Ottelu riitti kuitenkin osoittamaan sen, että QPR:n on jatkossakin syytä pelata tällä tavalla - jos Zamoran kroppa vain kestää.

Liverpoolin muoto kateissa

Steven Gerrardin peluuttamista normaalia ylempänä olisi todennäköisesti pidetty suurena menestyksenä, jos Liverpool-kapteeni olisi tehnyt maalin paikastaan ennen taukoa. Jälkeenpäin ajateltuna ratkaisu tuntuu epätoivoiselta.

Brendan Rodgers kokeili samaa jo kaksi viikkoa sitten West Bromwich -voiton loppuhetkillä. Silloin ajatus oli auttaa Mario Balotellia. Nyt ratkaisu vain häiritis Liverpoolin keskikenttää, joka ei tukenut puolustuslinjaa tarpeeksi. Gerrardin roolista on ollut niin paljon puhetta, että kokeilu oli paikallaan, mutta nyt Rodgersin on syytä palata suunnitelma A:han

Glen Johnsoníin on syytä luottaa

Liverpoolin puolustus on sekaisin, mutta sen toteamiseen ei tarvita tätä artikkelia. Martin Skrtel ja Dejan Lovren olivat pulassa Zamoran kanssa, Jose Enrique on taantunut pahasti loukkaantumisensa aikana ja Glen Johnson on yhä Glen Johnson. Näillä miehillä on kuitenkin pärjättävä.

Nuori Javier Manquillo pelasi kohtalaisesti Johnsonin loukkaantumisen aikana. Johnsonin tulevaisuus on epävarma, sillä hänelle ei tarjota uutta sopimusta, ja hän saa tammikuussa keskustella ulkomaalaisseurojen kanssa. Näiden tärkeiden viikkojen aikana Johnsonia kannattaa kuitenkin peluuttaa. Englannin maajoukkuemies rakensi Liverpoolin avausmaalin, ja hänen nopea pelinlukunsa on hyvä hyökkäysase Liverpoolille. Johnsonin puolustamisesta ei kannata puhua.

Liverpoolilla ei ole varaa roikottaa Mario Balotelliä mukanaan

Daniel Sturridgen pidennetty poissaolo on hurja isku Liverpoolille, joka laski jo päiviä hyökkääjän paluuseen. Liverpool tarvitsee kipeästi Balotellin onnistumisia Sturridgen poissaolon aikana.

Sunnuntaina nähtiin "Bad Mario". Balotellia ei tuntunut juuri kiinnostavan, ja hänen kosketuksensa olivat kehnoja. Italialaisen puolustukseksi voi tosin sanoa, että hän olisi päässyt iskemään pallon kahdesti tyhjään maaliin, elleivät Richard Dunne ja Caulker olisi hoitaneet hommaa hänen puolestaan.

Balotelli hakeutuu oikeisiin paikkoihin, mutta hänen pitäisi myös pystyä tekemään niissä paikoissa oikeita asioita.