Valioliiga: AVB:n surkea PR-työ voi tietää potkuja


Andre Villas-Boas ei tee asioita itselleen helpoksi.

Hän on taktinen visionääri ja suuri valmentajalahjakkuus, mutta hän lässyttää itsensä turhan isoihin vaikeuksiin. Jotkut väittävät, ettei jalkapallovalmentamisen pitäisi liittyä PR-suhteisiin, mutta väite on heikko ja vanhanaikainen. Maineella on väliä ja imago on kaikki kaikessa. Villas-Boas on lahjakas, mutta jos hän ei viisastu, hän puhuu itsensä työttömäksi.

Villas-Boasilla on hämmästyttävä vaisto itsensä vahingoittamiseen. Lauantai-iltapäivänä useimmat journalistit tunsivat poikkeuksellisesti lämpöä nuorta portugalilaista kohtaan kävellessään Arsenalin massiiviseen lehdistöauditorioon. Tottenham päästi viisi osumaa arkkivihollistaan vastaan, mutta se ei ollut valmentajan vika. Villas-Boasin päätös peluuttaa kahta hyökkääjää sai oikeutuksensa, kun Spurs vyörytti hyökkäyksiä ensimmäiset 18 minuuttia. Peli oli ohi, kun Emmanuel Adebayorin viimeiset aivosolut lähtivät vihreämmille laitumille.

Vaikka Tottenham olisi pudottautunut alas ja pelannut tiiviisti viimeiset 72 minuuttia, joukkue ei olisi selvinnyt. Mutta Villas-Boas ei tehnyt niin, vaan nosti laitapakkeja ja antoi kolmen miehen puolustuslinjan nousta keskiviivan tuntumaan. Arsenal oli hämmentynyt kuin koulukiusaaja, joka saa nenäänsä koulun shakkikerhon kapteenilta. Arsenal olisi hyvinkin voinut epäonnistua. Lopulta shakkikerhon johtaja päätyi vessanpyttyyn housut korvissa, mutta ainakin hän kaatui ylpeydellä.

Jotkut toimittajat ovat olleet tarpeettoman ilkeitä Villas-Boasille tämän korvattua Harry Redknappin. Kun tarjolla olisi nyt ollut melko positiivista palautetta, sitä ei tullut.

On ymmärrettävää, ettei Villas-Boas halunnut syyttää Adebayoria tappiosta, kun muistetaan, miten Chelsean pelaajat reagoivat managerinsa autoritäärisiin tekoihin Villas-Boasin valmentaessa Stamford Bridgellä. Asioita voi kuitenkin tehdä eri tavoin. Villas-Boas olisi voinut hymyillä ovelasti ja todeta että Adebayorin taklaus oli typerä ja että se muutti ottelua. Manageri olisi kuitenkin voinut huomauttaa myös, että Adebayor sai hyvän opetuksen ja lopettaa toteamalla, että ainakin Adebayor väläytti intohimoa ja halusi todella voittaa pallon omilleen. Kaiken tämän sijaan Villas-Boas vaikutti vihjaavan, että Santi Cazorla kalasti Adebayorille punaisen kortin.

"Cazorla oli nopea ja reagoi. Hän otti pallon ennen kuin Adebayorin jalat osuivat hänen jalkoihinsa. Erotuomarin on tehtävä päätös, joka tällä kertaa oli punainen kortti."

Tottakai tuomari antoi punaisen! Adebayor osui Cazorlaan kuin massiivinen, kostonhimoisten ewokkien heiluttama tukki. Ellei Cazorla olisi nostanut jalkaansa, Adebayor olisi rikkonut hänet kuin suolakeksin.

Villas-Boasin väite, jonka mukaan Tottenham "hallitsi ottelua alusta loppuun" oli vielä erikoisempi. Lehdistötilaisuudessa toimittajat katselivat toisiaan ihmeissään. Yksi arvostettu journalisti vain seisoi ja tuijotti silmät niin ammollaan, että pelkäsin hänen pyörtyvän.

Tottenham ei juuri näyttänyt hallitsevan peliä, kun Arsenal teki kolme nopeaa maalia avausjaksolla. Villas-Boas ei olisi voinut kääntää lehdistöä itseään vastaan yhtään nopeammin, paitsi jos hän olisi katkaissut modeemista virrat viisi minuuttia ennen toimittajien deadlinea.

Pidän Villas-Boasista. Hän näyttää saksalaiselta sukellusvenereissaajalta viiden viikon matkanteon jälkeen. Hän on viisas, innovatiivinen ja rohkea. Hän on elävä esimerkki siitä, että kuka tahansa taustasta huolimatta voi nousta alansa huipulle silkalla intohimolla ja päättäväisyydellä. Mutta jos hän ei korjaa lehdistötilaisuuksiaan, hänet nauretaan ulos Englannista ennen joulua.

Iain Macintosh