Kärpät paalulta kiekkokauteen - Liiga joukkue joukkueelta


Kotimainen Liiga pyörähtää käyntiin perjantaina. Unibetin kertoimissa suurin mestarisuosikki on jälleen Oulun Kärpät, mutta taistelusta odotetaan tasaista. Ainakin HIFK:n odotetaan kisaavan tiukasti kärkipään sijoituksista. Alla arvio jokaisesta liigajoukkueesta kauden kynnyksellä.

KooKoo

Liiganousija KooKoo lähtee pääsarjakauteen selkeänä altavastaajana. Pudotuspelipaikka vaatisi nappionnistumista, mutta heittopussia kouvolalaisista ei välttämättä tule.

KooKoo on kesän aikana lisännyt ryhmäänsä mukavasti liigakokemusta. Puolustaja Ari Vallinin tie nousi Kärpissä pystyyn, mutta KooKoolle veteraanista voi olla vielä iloa. HPK:sta hankittu Ossi-Petteri Grönholm ei häikäise kiekollisella osaamisellaan, mutta tuo ryhmään kovuutta ja kaivattavaa liigakokemusta. Bluesista hankittu Ryan O'Connor ja TPS:stä naarattu nuorten maailmanmestari Mikko Lehtonen voivat ottaa seuraavan askeleen urallaan.

Tapparasta tulleet Josh Green ja etenkin Jarkko Malinen olivat hyviä hankintoja hyökkäykseen. Selkeä kysymysmerkki on kuitenkin ratkaisijarintaman leveys. Joukkueessa on monta erittäin hyvää Mestis-pelaajaa, mutta miten esimerkiksi Juuso Rajalan, Olli Julkusen, Teemu Rinkisen ja Anthony Guttigin pistetehtailulle käy liigassa? Petri Lammassaari on uransa varrella ollut tasainen pistetehtailija liigatasolla, mutta loukkaantumiset ovat vieneet parhaan terän jo hyvän aikaa sitten.

Paperilla Petri Mattilan valmentama ryhmä ei ole toivoton, mutta kärkiosaamista nousijan riveistä puuttuu. Pudotuspelipaikka on paljon pyydetty, mutta jumbosijan välttäminen ei ole lainkaan mahdoton ajatus. Kymenlaaksolaisten ryhmä näyttää lupaavammalta kuin Sportin joukkue viime vuonna vastaavaan aikaan.

Sport

Liigaan viime kaudeksi nostettu Sport lähti sesonkiin joukkueella, joka näytti varsin kevyeltä. Vaasalaiset kuitenkin yllättivät monet. Sport jäi toki odotetusti jumboksi, muttei lähellekään niin suurella marginaalilla kuin monet odottivat. Ryhmä voitti 15 ottelua, keräsi 60 pistettä ja jäi TPS:stä vain viiden pisteen päähän.

Nyt Sportilta odotetaan askelta eteenpäin. Siirtomarkkinoilla kotkapaidat ovat operoineet suhteellisen järkevästi, sillä vain Ilvekseen lähtenyt maalivahti Hannu Toivonen on todella tuntuva menetys. Aleksi Laakso (HPK), Otto Karvinen (TPS), Joonas Komulainen (Lukko) ja Tuomas Vänttinen (HPK) ovat päteviä hankintoja. Lisäksi viime kauden avainhahmoihin kuulunut Niko Peltola on nyt koko kauden Sportin käytettävissä.

Sport pelaa energistä, röyhkeää ja aggressiivista jääkiekkoa, ja siihen uudet nimet sopivat hyvin. Maalinteko saattaa kuitenkin olla liikaa viime kauden tähden Charles Bertrandin varassa. Hänen lisäkseen Sportilla ei juuri ole selkeitä syömähampaita, ellei slovakki Gabriel Spilar säväytä. Pianonkantajia Sportilla riittää, mutta riittääkö myös soittajia? Toinen kysymysmerkki on maalivahtiosastolla, jossa Saksan kakkostasolta Suomeen palanneelta Mika Järviseltä vaaditaan onnistumista.

Sportia auttanee jo pelkästään se, että joukkue on vuoden aikana oppinut liigan tavoille. Joukkue on paperilla jonkin verran viime kautta vahvempi. Sportilta on jo lupa odottaa taistelua viimeisistä pudotuspelipaikoista.

HPK

Hämeenlinnalaiset aloittivat kauden 2014-15 erinomaisesti, mutta joukkue hyytyi loppua kohden. HPK sijoittui 11:nneksi ja oli ensimmäinen pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt. Eroa Ilvekseen jäi kuitenkin 12 pistettä, joten erityisen lähellä Kerhon play-off-paikka ei ollut.

Kesän aikana Hämeenlinnassa on tuuletettu ryhmää kunnolla. Vain seitsemän alkavan kauden joukkueen pelaajista pelasi viime kauden aikana Kerhossa yli 20 ottelua. Poissa ovat tesimerkiksi tähtimaalivahti Juuse Saros, runkopakki Craig Schira ja hienon kauden pelannut Jesse Saarinen. Peräti 16 pelaajaa jätti HPK:n.

Uudistuneen joukkueen keihäänkärjiksi HPK nappasi kaksi kovaa paluumuuttajaa. Riku Hahl on sarjan parhaita kahden suunnan pelaajia, Antti Miettiseltä voi odottaa pisteitäkin. Ilveksestä tuttu Vojtech Polak on kova hankinta hänkin, Kärpistä poimittu Sakari Manninen voi ottaa seuraavan askeleen urallaan.

HPK:n haaste on sama kuin muillakin häntäpäähän ennakoiduilla joukkueilla: kärki on kapea. Miten Jere Myllyniemi pystyy täyttämään Saroksen jättämän aukon? Kuka johtaa puolustusta? Otsikoista poissa pysyvä Petteri Nikkilä pelasi kaikessa hiljaisuudessa vahvan viime kauden, mutta kokonaisuutena joukkueen peräpää on kysymysmerkki. Ottaako Joni Tuulola tai Santeri Saari seuraavan askeleen? Onko kanadalaishankinnoista Patrick Hollandista ja Peter Leblancista maalintekijöiksi, nouseeko joku omista nuorista esiin?

HPK sujahtaa ennakkoarvioissa samoille sijoille kuin viime kaudellakin. Tasaisessa sarjassa pudotuspelipaikka on kuitenkin otettavissa, jos edes osaan edelläluetelluista kysymyksistä löytyy oikea vastaus.

Ässät

Ässät ylsi Pekka Rautakallion paluukaudella pudotuspelien avauskierrokselle, jossa SaiPa oli liian vahva. "Rockyn" uusi aikakausi alkoi melko lupaavasti.

Siirtomarkkinoilla Ässiä on kuitenkin kupattu pahemmin kuin mitään muuta joukkuetta. Mika Niemi, Eero Elo, Sami Lähteenmäki ja Esa Lindell - joukkueen neljä parasta pistemiestä - ovat kaikki poissa.

Tällaisen pelaajapaon paikkaaminen olisi kova savotta sarjan suurimmillekin joukkueille. Ässien resursseilla korvaajien löytäminen yhdessä kesässä on likimain mahdotonta.

Pelaajamateriaalin perusteella Isomäessä nähdäänkin nyt porilaisten rakastamaa vanhan koulukunnan lätkää, jossa energiat ovat tapissa ja laidat paukkuvat. Tapio Sammalkangas, Troy Vance, Semir Ben-Amor, Masi Marjamäki ja Josh Gratton huolehtivat siitä, ettei vierasjoukkueella ole Porissa mukavaa.

Siinä sivussa jonkun pitäisi tehdä maaleja. Matti Kuparisen pitkä poissaolo on kova isku, Michael Ryanin viime kausi taas meni loukkaantumisten takia pipariksi eikä pelikunnosta ole nytkään takeita. Jenkkisainaus Pat Mullane teki hyvät tehot ECHL:ssä, mutta miten käy pykälää kovemmassa sarjassa? Nuoren Aleksi Saarelan läpimurto ei voisi tulla parempaan paikkaan.

Peräpäässä maalivahti Ari Ahosen on syytä pysyä kunnossa. Viime kaudella kaikki ottelut pelannut Valtteri Viljanen on kehittynyt lupaavasti, ja puolustuspään kiekollinen pelaaminen on paljon hänen harteillaan. Muu peräpää on enimmäkseen fyysistä osastoa.

Ässät joutuu menetystensä myötä piirustuspöydälle. Materiaali ei välttämättä häikäise, mutta Ässät tulee olemaan inhottava vastustaja. Jatkuva ihon alla oleminen voi hyvällä suorituksella viedä pudotuspeleihin, jos joukkueesta löytyy muutama ratkaisija.

Ilves

Ilves paransi viime kaudella niukasti edelliskauden sijoitustaan ja meni viimeisenä joukkueena pudotuspeleihin. Villi kortti -kierroksella tamperelaiset haastoivat HIFK:n todella tiukasti, mutta hävisivät otteluin 0-2. Kausi oli kuitenkin kokonaisuutena pelikentällä plusmerkkinen. Talouspuolella tilanne oli sen sijaan jälleen toinen.

Siirtomarkkinoilla Ilves onkin laskettava häviäjien joukkoon. Joonas Korpisalo, Tommi Kivistö, Roope Hintz ja Vojtech Polak ovat tuntuvia menetyksiä. Joukkoon voi lisätä myös Turo Asplundin, vaikka hänen viime kautensa ei mennytkään nappiin.

Ilves on toiminut siirtomarkkinoilla maltillisesti. Uusia vahvistuksia ovat maalivahdit Henri Kiviaho (ECHL) ja Hannu Toivonen (Sport),  puolustajat Veli-Matti Vittasmäki (KalPa), Jyri Niemi (HPK), Jarkko Parikka (OHL) ja Marcus Fagerudd (Luulaja) sekä hyökkääjät Markku Flinck (SaiPa), Markus Jokinen (LeKi) ja Joonas Vihko (HPK).

Sami Sandellin, Vihkon ja viime kauden tähti Tapio Laakson takana Ilveksellä ei ole juurikaan tasonsa osoittaneita ratkaisijoita, mutta tilanne ei ole uusi. Viime kausina Tuomas Tuokkolan ryhmästä on noussut uusia profiilinimiä.

Viime kaudella vakuuttanut Aleksi Mustonen jatkaa kehitystään, Teemu Rautiaiselta ja Matias Soinnultakin voi odottaa pisteitä. Potentiaalisia läpimurtopelaajia ovat ainakin Jokinen sekä omista nuorista ponnistava maalintekijätyyppi Ville Meskanen.

Ei ole kuitenkaan helppo tilanne joutua vuodesta toiseen toivomaan nuorten pelaajien tasonnostoa. Jos uusia läpimurtoja nähdään, Ilves taistelee pudotuspelipaikasta, mutta kysymysmerkkejä on paljon.

SaiPa

SaiPa ylsi toissa kaudella pronssiotteluun saakka. Viime kaudella Kärpät oli puolivälierissä liikaa, ja lappeenrantalaisten loppusijoitukseksi jäi kahdeksas. SaiPan otteissa ei ollut samanlaista lentoa kuin vuotta aiemmin, mutta minään katastrofina kautta ei missään nimessä voi pitää. On syytä muistaa, että taannoin SaiPa jäi pudotuspelien ulkopuolelle kuudesti peräkkäin. Nyt se on päässyt kevään peleihin kolmesti putkeen.

Siirtomarkkinoilla SaiPa ei ole kärsinyt käytännössä mitään sellaisia menetyksiä, joita se ei olisi pystynyt paikkaamaan. Maalivahtitandem Jussi Markkanen-Jani Nieminen kuuluu sarjan vahvimpiin. Viime kaudella seuraikoni Ville Koho joutui liiankin isoon rooliin, nyt paluumuuttaja Petteri Nokelainen johtaa kärkiketjuja. Johan Larsson ja Sam Lofquist ovat erinomaisia puolustajia, hyökkääjä David McIntyre tulee tekemään pisteitä.

Ryhmä on vähintään samaa tasoa kuin viime kaudella, joten SaiPalla on avaimet käsissään. Joukkuetta on rakennettu fiksusti jo vuosia, ja kun Pekka Tirkkonenkin on todettu tasokkaaksi valmentajaksi, SaiPa voi "yllättää" monet - vaikka paikka kuuden joukossa tai jopa korkeammalla ei mikään jättiyllätys edes olisi.

Pelicans

2014-15 oli Lahdessa ohikausi. Tomi Lämsän opit eivät iskostuneet joukkueeseen missään vaiheessa, ja lisäksi Pelicans kärsi valtavasta määrästä loukkaantumisia. Joukkue tarpoi pudotuspeliviivan alapuolella käytännössä koko kauden. Pudotuspelipaikkaan syntyi eroa 20 pistettä, mikä kertoo olennaisen.

Joukkue on muuttunut varsin maltillisesti, mutta silti Lahdessa voidaan nyt odottaa erilaista kautta. Syy löytyy penkin päästä. Petri Matikainen ja Pasi Nurminen tulevat vaatimaan tinkimätöntä työntekoa ja asennetta. Pelicansia vastaan pelaamisesta ei tule hauskaa. Siitä pitävät huolen erityisesti Juhani Tyrväinen ja uudet hankinnat Ben Blood ja Stefan Lassen.

Hyökkäyspäässä tehoja odotetaan Tapparasta tulleelta Antti Erkinjuntilta ja Vili Sopaselta, joka pystyi pelaamaan viime kaudella vain 23 ottelua. Kummallekin kausi on näyttöpaikka. Anrei Hakulisen kausi meni pipariksi loukkaantumisen takia, mutta nyt Hakulinen on potentiaalinen läpimurtopelaaja.

Itse joukkue ei ole paperilla merkittävästi viime kautta parempi, mutta Matikaisen paluu penkin taakse on tuonut Pelicansin ympärille aivan uutta eloa. Tämä kausi ei välttämättä vielä ole suurmenestyksen aika, mutta Pelicans on viheliäinen vastustaja, joka on helppo kuvitella pudotuspelijoukkueeksi.

KalPa

Pekka Virran paluu Kuopioon tuotti viime kaudela toivotun tuloksen, kun vuotta aiemmin rämpinyt KalPa sijoittui runkosarjassa kuudenneksi. Puolivälierissä Lukko oli kuitenkin vahvempi.

Myös tällä kaudella todennäköinen sijoitus on ylemmän putoamisviivan tuntumassa jommallakummalla puolella. KalPa on paperilla melko samaa tasoa kuin viime kaudella.

Kysymysmerkkinä KalPalla(kin) on lähinnä ratkaisijarintaman kapeus. Tehot ovat etukäteen arvioiden paljon Jaakko Rissasen, Mikael Ruohomaan, SaiPasta hankitun Jesse Mankisen ja Kärpistä tulleen Patrick Davisin varassa. Davisin sopeutuminen KalPan äärikiekolliseen pelitapaan on pieni kysymysmerkki.

Potentiaalisia läpimurtopelaajia ovat kuitenkin ainakin vammoista kärsinyt Joni Nikko (Lukko), jo viime kaudella väläytellyt Jonne Tammela ja Mestiksessä hyviä tehoja tehneet Mikko Nuutinen ja Balazs Sebok. Mikäli edes parilta edellämainitulta saadaan onnistumisia, KalPalla on nopeasti kaksi tuloksentekoon kykenevää ketjua.

Puolustus KalPalla on hyvää tasoa, vaikka selkeää tähtinimeä pakistossa ei olekaan. Joonas Lyytisellä on eväät nousta sarjan tähtikategoriaan. KalPa kuulunee keväällä sarjan vaa'an kielijoukkueisiin, jotka tavoittelevat viimeisiä suoria pudotuspelipaikkoja. Sellaisen saaminen parantaisi huomattavasti menestyssaumoja pudotuspeleissä.

Blues

Blues ylsi viime kaudella runkosarjassa viidenneksi, mikä oli Jyrki Ahon suojateilta hyvä suoritus. Kevään korvalla huippuvireeseen yltänyt JYP oli kuitenkin puolivälierissä liikaa, ja espoolaiset lähtivät lauluun suoraan neljässä ottelussa.

Kesän aikana lähteneet Miro Aaltonen (Kärpät), Stefano Giliati (Medvescak Zagreb) ja Bracken Kearns (New York Islanders) ovat tuntuvia menetyksiä. Myös maalivahtiosasto meni uusiksi, kun sekä Eetu Laurikainen (Edmonton Oilers) että Jani Nieminen (SaiPa) vaihtoivat maisemaa.

Rahalla mällääminen loppui Espoossa kauan sitten, joten Tapiolaan ei ole saatu samantasoisia pelaajia valmiina. Ykkösmaalivahdiksi hankittu Christian Engstrand on kysymysmerkki, joskin TuTossa vahvan kauden pelannut Kaapo Kähkönen voi olla valmis liigavastuuseen. Uusista hankinnoista vain HPK:sta tullut Eero Somervuori on selkeä ratkaisijaosaston mies.

Blues on kuitenkin tottunut paikkaamaan pelaajamateriaalin heikkoudet kentällä. Työteliäs joukkue on inhottava vastustaja, joka ei anna vastustajilleen hetken rauhaa. Viime kaudella espoolaisten ylivoima kuului sarjan vaarallisimpiin (lähes 25 %), mikä on tasaisissa otteluissa iso tekijä. Blues voi kääntää muutaman tasaisen pelin itselleen Kim Hirschovitsin erityisosaamisella. Ennakkoon ajateltuna Blues menee viimeisten joukossa pudotuspeleihin, mutta ei pidä yllättyä, jos ryhmä pärjää (taas) odotettua paremmin.

JYP

Vuoden tauon jälkeen JYP venytti itsensä jälleen keväällä liigan kärkipäähän. Runkosarjassa JYP oli neljäs, pudotuspeleissä sijoitus parani pykälällä Lukon kaaduttua pronssiottelussa. JYP pelasi erinomaisen kevään, eikä finaalipaikkakaan ollut kaukana. Välieräsarja Kärppiä vastaan venyi seitsemään peliin.

Kokoonpanorintamalla suurin puheenaihe on ikoniksi nousseen Eric Perrinin lähtö, jota kannattajat eivät hyväksyneet. Perrin ja Markus Hännikäinen jättävät luonnollisesti ison aukon, mutta heikossa jamassa maltillisia hankintoja tehnyt JYP ei ole.

Jyväskyläläiset pelaavat tutulla respetillä. Kiekkoa pelataan vahvasti eteenpäin. Puolustus on ennen kaikkea iso ja ilkeä, mutta nuoret Juuso Pulli, Sami Niku ja Valtteri Kemiläinen tuovat kiekollista osaamista. Uusi hankinta Nolan Yonkman tekee JYPistä entistäkin viheläisemmän vastustajille.

Hyökkäyspäässäkin on tasoa, vaikka Perrinin korvaaminen on likimain mahdotonta. Jani Tuppuraisen osaamista ei tarvitse kyseenalaistaa, Janne Tavi oli hyvä poiminta SaiPasta. Tuomas Pihlmankin löysi JYPistä uuden kevään. Paluumuuttaja Joonas Nättisellä on potentiaalia läpimurtopelaajaksi.

JYP on uudistunut maltillisesti, mikä on hyvä asia. Toimiva farmiyhteistyö Mestiksen JYP Akatemian kanssa voi lisäksi tuottaa läpimurtopelaajan tälläkin kaudella. Ihan terävimpään kärkeen JYPiä on vaikea povata, mutta kovin pitkään sarjataulukkoa tuskin tarvitsee keväällä lukea, kun JYPiä etsitään.

Tappara

Kolmen peräkkäisen hopean ja kahden peräkkäisen seitsemän pelin finaalisarjan jälkeen Tapparalla ei voi olla kuin yksi tavoite. Edessä on kuitenkin kova työ.

Tappara menetti Juha Metsolan, Josh Greenin, Jarkko Malisen, Pekka Jormakan ja Olli Palolan. Näin tuntuvia menetyksiä on lähes mahdotonta paikata yhden kesän aikana.

Kirvesrinnat ovat kuitenkin tehneet kovia hankintoja. Tomi Karhunen kuuluu sarjan eliittimaalivahteihin, Jani Lajusella, Arttu Ilomäellä ja Veli-Matti Savinaisella on ratkaisijapotentiaalia. Stephen Dixonin, Jan-Mikael Järvisen, Jukka Peltolan, Patrik Laineen ja Henrik Haapalan pistepotentiaalin ansiosta Tapparalla riittää kovia tekijöitä kahteen laadukkaaseen ketjuun ja vähän ylikin.

Kilpailu on kenties entistäkin kovempaa, mutta Tappara on jälleen melko varmasti mukana kärkikahinoissa.

TPS

Viime kausien vakiofloppaaja TPS on jälleen putsannut pöytää isolla kädellä. Viime vuonna tähän aikaan TPS:llä oli eri valmennustiimi, eri urheilutoimenjohtaja, eri toimitusjohtaja ja monelta osin erilainen joukkue.

Turkulaisyleisö on lopen kyllästynyt Palloseuran konttaamiseen. Nyt olisi korkea aika kunnianpalautukselle. Materiaalin puolesta mitään estettä ei ole.

Ari-Pekka Selin on tasokas, kokenut ja vaativa valmentaja. TPS:llä on kolme liigatason maalivahtia. Niin tolppien välistä, puolustuksesta kuin hyökkäyksestäkin löytyy todella kovan tason nimimiehiä. Uusia hankintoja Henrik Tallinderia, Harri Tikkasta, Jerry Ahtolaa, Eric Perriniä ja Dave Spinaa ei tarvitse jääkiekon seuraajille suuremmin esitellä. Ryhmässä on sekä kokeneita suunnannäyttäjiä että lupaavia nuoria.

Periaatteessa Tepsillä on kasassa nippu, jolla on rahkeita liigan kärkipäähän. Tavallaan mikään ei kuitenkaan ole muuttunut. Viime vuosien korpivaelluksenkin aikana TPS:llä on monena syksynä ollut nimekäs joukkue ja valmennus. Lopputulos tiedetään. Tällä ryhmällä TPS:n pitää pelata kärkisijoista, mutta viime kausien jälkeen kehuja ei heru ennen näyttöjä. Poskelleen menneiden vuosien takia turkulaisyleisön kärsivällisyys on heti alussa koetuksella. Jos kausi alkaa heikosti, negatiivisuus voi jälleen nostaa päätään ja kierre on valmis.

Lukko

Lukko on pelannut välierissä kolmena kautena peräkkäin, mutta seuran ensimmäinen finaalipaikka sitten vuoden 1988 antaa yhä odottaa itseään (puhumattakaan ensimmäisestä mestaruudesta sitten vuoden 1963). On selvää, että Lukon resursseilla pitääkin pelata kärkisijoista.

Lukon pelaajisto on hyvin viime kauden kaltainen: tasokas, mutta kapea. Mikko Kousan ja Harri Tikkasen kaltaisten lähtijöiden paikkaaminen on vaikeaa, mutta ei Raumalla pelaajiston tasoon kaaduta. Ryan Zapolski, Janne Niskala, Aaron Gagnon, Toni Koivisto, Janne Lahti ja syyskauden aikana kuntoutuva Ville Vahalahti ovat pelipaikoillaan liigan parhaimmistoa. Rony Ahonen ja Turo Asplund ovat fiksuja hankintoja. Porista tullut Sami Lähteenmäki on jopa profiilikaappaus.

Kärki kuuluu liigan terävimpiin, mutta joukkue on auttamatta kapea. Se on nähty jo harjoituskaudella. Eetu Koski ehti jo loukkaantua, ja Lukko hankki jo korvaajaksi kanadalaisen Kelly Zajacin. Miika Koivisto ja viime kaudella 17 maalia tulittanut Olavi Vauhkonen kokivat myös kovia, ja kaksikko palaa vasta joulu-tammikuussa. Lukko joutuu jo nyt tekemään varasuunnitelmia.

Viime kaudellakin esimerkiksi Gagnon ja Lahti olivat osan kaudesta sivussa, mutta loukkaantumissumalta Lukko välttyi. On syytä välttyä nytkin, muuten tilanne on tukala. Materiaali oikeuttaa kuitenkin kärkipäähän, mikäli kokoonpano ei elä liikaa. Nuorten puolustajien Juho Tommilan ja Jesse Virtasen kehitystä on mielenkiintoista seurata.

HIFK

HIFK viihtyi viime kaudella ylemmässä keskikastissa käytännössä koko kauden. Runkosarjan loppumetreille osui kuitenkin heikko jakso, joka pudotti punapaidat villi kortti -kierrokselle. Siellä kaatui Ilves, mutta puolivälierissä Tappara oli liian vahva.

Kaikista liigan joukkueista HIFK lienee se, jonka kesä on sujunut parhaiten. Siirtomarkkinoilla IFK ei kärsinyt yhtään sellaista menetystä, jota se ei olisi pystynyt paikkaamaan. Itse asiassa joukkue on vahvistunut. Lisäksi valmentaja Antti Törmänen on saanut ajaa ajatuksiaan sisään yhden kauden ajan, joten ryhmä on valmiimpi.

Ville Husso-Kevin Lankinen on hyvä maalivahtikaksikko. Puolustuksessa Daniel Grillfors on kokonaisvaltaisena pelaajana liigan parhaimmistoa. Hankinnoista Joonas Järvinen pitää huolen, ettei vastustaja kukkoile maalinedustalla. Tommi Taimi tuo kiekollista osaamista.

Teemu Ramstedt ja Corey Elkins kuuluvat liigan laatusenttereihin. Tomas Zaborsky, Juuso Puustinen, ylivoimaosaaja Arttu Luttinen ja viime kauden yllättäjä Jasse Ikonen iskevät tehoja. Ilveksestä hankittu talentti Roope Hintz voi tehdä läpimurron.

HIFK on uudistunut maltillisesti ja omilla ehdoillaan, mikä ei ole liigassa helppoa. Vaihtuvuus on rajallista, mikä on ryhmän etu. Jos loukkaantumisilta säästytään paremmin kuin harjoituskaudella ja peli sujuu, HIFK kuuluu terävimpään kärkeen.

Kärpät

Kärpät onnistui uusimaan Suomen mestaruutensa. Jo kauteen lähdettäessä Lauri Marjamäen joukkue oli suurin mestarisuosikki, mutta mitään paraatimarssia kevät ei ollut. Sekä välierät että finaalit venyivät seitsemään otteluun, ja epäonnistuneet ulkomaalaishankinnat aiheuttivat jonkin verran pelillisiä vaikeuksia.

Tällä kaudella Kärpät on aiempaa kotimaisempi, mutta edelleen todella vahva. Joonakset Kemppainen ja Donskoi ovat tuntuvia menetyksiä, mutta Mika Niemi ja Miro Aaltonen ovat vastapainoksi hyviä hankintoja. Uusia vastuunkantajia nousee myös omista riveistä. Mestaruusmaalin tekijä Sebastian Ahon ja huippulupaus Jesse Puljujärven on aika ottaa iso rooli. Lauri Marjamäki on maan parhaita valmentajia.

Kauteen lähdettäessä Kärpät ei välttämättä ole yhtä nimekäs kuin vuosi sitten, mutta se hämää. Kasassa on erilainen, mutta jälleen todella kova joukkue. Ryhmä saattaa olla viime kautta yhtenäisempi, mikä näkyy myös positiivisesti. Kärpät on edelleen kotimaisen liigan "team to beat" ja selkein mestarisuosikki.