Professionally Speaking: filmaajille pitäisi antaa punainen kortti videouusinnan perusteella


Tuomarit, jotka eivät usko Luis Suarezia kun tämä kaatuu rangaistusalueella, syyllistävät Suarezia. Hyvä. Tarvitaan vielä useita epäoikeudenmukaisuuksia, ennen kuin uruguaylainen on tasoissa muiden kanssa.

Suarez ei ole ainoa paha poika, mitä tulee reiluuteen ja tasavertaisuuteen. Tällä kaudella näyttelemisestä varoitettujen pelaajien listalla on enemmän nimiä kuin ikinä uskoisi. Tusinakaupalla ihmisiä on saatettu häpeään, ja lista tulee vain kasvamaan.

Jotkut sanovat, että sukeltelu on vain osa jalkapalloa. Entisenä pelaajana en kuitenkaan ymmärrä, miksi olemme valmiita hyväksymään huijaukset. Liian usein filmaajien tekoja pidetään oikeutettuina tai jopa fiksuina, koska jossain tilanteessa saattoi olla pienen pieni kontakti. Se ei ole oikein.

Pelaajat kyllä tietävät kaatuessaan, mitä ovat tekemässä. Huijaamalla tiensä voittoon raivaavat pelaajat pitää mielestäni tuomita sääntöjä loukkaaviksi.

Ensin lajin pitää saada valmentajat mukaan. Ongelma on se, että he hyötyvät tasan yhtä monesta tilanteesta kuin kärsivätkin, joten ajottaisista protesteista huolimatta muutokseen ei ole mitään todellista hinkua.

Olen pelannut sellaisten valmentajien alaisuudessa, jotka ovat arvostelleet minua tai joukkuekaveriani, koska olemme pysyneet tolpillamme, vakka meitä on taklattu rangaistusalueella.

"Olit boksissa, sinun olisi pitänyt kaatua. Mitä ****** oikein ajattelit?!"

Häpeällistä, eikö?

Suurin osa jalkapalloilijoista on jossain vaiheessa ollut samassa veneessä. Useimmat valmentajat ajattelevat niin: maailmassa, jossa tulokset ratkaisevat, ei välitetä moraalista pätkääkään, kunhan tuomari asettuu heidän puolelleen tärkeässä tilanteessa.

Juuri siksi jalkapallo kärsii huijaavien pelaajien rumista tempuista. Kannattaa ottaa se riski, että keltainen kortti heilahtaa, sillä pelaajat tietävät, että onnistunut sukellus rankkarialueella miellyttää valmentajaa.

Asiaan ei liity syyllisyyttä. Ammattilaisjalkapallossa kaikki ovat kärsineet vääryyttä. Siinä maailmassa kahdesta väärästä tulee aina yksi oikea.

Siksi uskon, että kovat otteet ovat ainoa tie. Jos jalkapallo haluaa puhdistua ja hankkiutua eroon vastenmielisistä sukelluksista, sen on ammuttava kovilla.

Se tarkoittaa sitä, että näyttelemisestä pitäisi heilahtaa punainen kortti. Muutoksen pitäisi tulla voimaan heti.

Jos hieman myöhästynyttä taklausta pidetään tuomittavana, miksi ilmiselvä petos ei saa samaa halveksuntaa osakseen? Aivan sama kuka syyllistyy huijaukseen, rankaistaan heitä punaisella kortilla ja kolmen ottelun pelikiellolla.

Pelikiellossa oleva pelaaja ei ole tyytyväinen pelaaja. Jos valmentaja inhoaa jotain, niin pelaajaa, joka ei ole käytettävissä ottelussa.

Yksi sääntömuutos ja petollinen jalkapalloilija alkaa heti miettiä, kannattaako riskiä ottaa.

Sukeltaminen ei kuitenkaan aina ole mustavalkoinen asia. Se on subjektiivista ja yhden henkilön tulkinta voi olla aivan erilainen kuin jonkun toisen. Jokaista Tony Pulisia kohti on yksi Roberto di Matteo.

Mikä on siis ratkaisu? Sanoisin, että sen on oltava kunnon päätösjärjestelmä. Ei kuusi viikkoa myöhemmin, kun tärkeät kolme pistettä ovat jo plakkarissa, vaan pyydettäessä heti teon jälkeen videoteknologian avulla.

Valioliiga-stadioneilla on valtavat näyttötaulut, FIFA on tuomassa maalin taakse ylimääräisiä tuomareita - miksi niitä ei hyödynnetä, kun se on tarpeen?

En keksi, mitä ongelmaa yksinkertaisesta valitusjärjestelmästä olisi.

Jos puolustaja on mielestään kokenut vääryyttä hyökkääjän sukelluksen takia, hän pyytää asian selvittämistä. Näyttelemisestä ulosajon saanut hyökkääjä voi protestoida, että häntä rikottiin oikeasti.

Sitten asia siirtyy maaliviivatuomareille sekä neljännelle erotuomarille, joka on muutenkin vähän työllistetty. Heidän tehtävänsä on päättää, menikö päätös oikein vain väärin - koko stadionin edessä. Yksimielinen kyllä tai ei (erotuomareiden taikanapin painalluksilla) ja päätös on paljon reilumpi. Jos asiasta on erimielisyyksiä, alkuperäinen päätös jää voimaan. Hävitty valitus johtaa yhden ottelun pelikieltoon.

Jotkut väittävät, että jotkut rikkomukset ovat harmaalla alueella, mutta fakta on, että pelaajat tietävät, jos he rikkovat tai kaatuvat tahallaan. Kun he valittavat, he vain kokeilevat onneaan.

Kuka lähtisi tekemään riskialtista valitusta fanien edessä?

Sukeltamisesta on päästävä eroon, muuten meidän on hyväksyttävä, että se todellakin kuuluu peliin. Se olisi kauniille pelille surullinen päivä.

Lue lisää entisen Arsenal-pelaaja Adrian Clarken juttuja täällä.