Blissful Thinking: Davis Cup -finaalit - hämäysten ja draaman leikkikenttä


Tänä vuonna Davis Cupin finaaleja pelataan jo sadatta kertaa. Isäntämaa Tshekki pelaa Espanjaa vastaan tenniksen (ainakin fyysisesti) suurimmasta pokaalista.

Davis Cupilla on ollut viime vuosina vaikeaa. Monet huippupelaajat ovat jättäneet maansa edustamisen väliin ja yleinen kiinnostus on ollut vähenemään päin.

Se on harmi, sillä tämä kansainvälinen turnaus tarjoaa usein mitä sähköisimpiä ja erikoisimpia spektaakkeleita kaikki urheilulajit mukaanlukien.

Kuka voisi unohtaa vuoden 2002 Pariisin finaalin, jossa ranskalainen Paul-Henri Mathieu hävisi kotiyleisönsä edessä viidennen ja ratkaisevan erän oltuaan aiemmin vain kahden pisteen päässä voitosta? Tuhannet ranskalaiset vavahtelivat, irvistelivät ja hautasivat päänsä käsiinsä, kun oman miehen varma voitto muuttui tappioksi.

Toisinaan Davis Cupin fanit ovat niin kiihkeitä että vierasjoukkueen pelaajat pelkäävät turvallisuutensa puolesta. Näin kävi 1996, kun Itävalta matkusti Sao Pauloon Brasilian vieraaksi.

Kesken nelinpeliottelun Itävallan Thomas Muster lähti raivoissaan kentältä valittaen yleisön häiritsevän ottelua ja erityisesti heijastavan peileillä valoa hänen silmiinsä. Itävalta luovutti ottelun ja hävisi 1-4.

"Kolmen ja puolen tunnin ajan meille kiroiltiin ja päällemme heitettiin tavaraa ja syljettiin", Muster sanoi ottelun jälkeen. "Haluan poliisin suojeluun enkä enää koskaan pelaa täällä."

Jos tämä oli Musterin mielestä paha rasti, hänen olisi pitänyt ainakin tuntea sympatiaa Paraguayn pääkaupunki Asuncioniin vuonna 1987 matkustanutta USA:n joukkuetta kohtaan.

Noin 5000 paikallista katsojaa huusi jenkeille koko ajan. Lisäksi pelaajia häiritsivät tauotta bändit, jotka soittivat äänekkäästi. Vierailijoita pelotti myös maan diktaattori, joka oli katsomossa aseistautuneiden henkivartijoiden suojeluksessa.

Paraguaylaiset yrittivät jopa pelotella tuomaria. Erään erittäin tasaisen ottelun aikana Paraguayn tennisliiton presidentti varoitti tuomaria "kansainvälisten suhteiden vahingoittamisesta", jos tämä antaisi Yhdysvaltojen voittaa.

Etelä-Amerikan Davis Cup -ottelut ovat legendaarisia juuri niiden synnyttämien kepposten ja hämäyspelien takia. Euroopan puolellakin on kuitenkin nähty huonoa käytöstä.

Vuonna 1972 vieraileva USA:n joukkue sai todistaa tenniksen senaikaista ykkösroistoa Ion Tiriaca tositoimissa.

Kun Yhdysvaltojen Tom Gormanilla oli syöttövuoro, Tiriac katsoi herpaantumatta. Hän myös protestoi voimakkaasti, jos hän ei pitänyt jostakin tuomiosta. Se häiritsi amerikkalaisia suunnattomasti.

"Olin valmis lyömään häntä", sanoi USA:n kapteeni Dennis Ralston. "Olin todella vihainen."

Punainen usva on langennut myös Prahan ylle usean Davis Cup -ottelun yhteydessä.

Kuuluisin episodi on vuoden 1971 semifinaali. Neuvostoliiton armeija oli marssinut maahan vain kolme vuotta aiemmin, joten ei ihme, että maan urheilufanit olivat innoissaan Neuvostoliiton kohtaamisesta kotikentällä.

Mutta yleisön asenne oli Davis Cup -mittapuullakin poikkeuksellisen vihamielinen. Aina kun Neuvostoliiton Alex Metreveli voitti pallon, hänelle buuattiin. Ja aina kun hän liukastui kostealla savella, kotiyleisö nauroi.

Jopa stadionin takana kulkeneet paikallisjunat osallistuivat yleiseen katkeruusnäytökseen. Ohittavat junat hidastivat aina kentän kohdalla ja kuljettajat painoivat torvea saadakseen vastustajan pelaajat suunniltaan.

Entä tämä viikonloppu Prahassa? Kun koko maailma katsoo ja TV-kamerat kuvaavat kentän jokaista nurkkaa, finaalissa tuskin nähdään vastaavaa petkuttamista.

Mutta kun pelataan tenniksen suurimmasta palkinnosta, kipinät lentävät varmasti. Sormet ristiin.

Dominic Bliss