Tottenham on oikealla tiellä siirtoruletista huolimatta


Tietyssä mielessä kaikki on Tottenhamin kohdalla ennallaan. Uusi siirtoikkuna ja taas merkittäviä muutoksia henkilökunnassa. Daniel Levyn uhkapeli kannatti taas, ainakin jossain mielessä: Rafael van der Vaartista maksettiin huomattavasti miehen todellista arvoa enemmän ja Hugo Lloris tuli seuraan naurettavan halvalla. Ennen sitä seurassa nähtiin paljon liikennettä sekä sisään että ulos. Tämä oli Spursille hyvä siirtoikkuna, mutta jo nyt seurassa on ilmeinen tarve uudelle hankinnalle, joka veisi hommat loppuun. André Villas-Boasin ajan kaikkia muutoksia ei olla vielä nähty, mutta kokonaisuutena ryhmä on vahvistunut.

Hyökkäyksessä puutteet ovat selkeät. Emmanuel Adebayor on loistava hyökkääjä, mutta vain silloin kun häntä sattuu kiinnostamaan - aivan kuin Wayne Rooney. Ikävä kyllä kmpaakin pelaajaa kiinnostaa alati harvemmin. Viime kaudella Adebayor pelasi saadakseen pysyvän siirron ja aloitti hyvin, mutta kauden edetessä hänen pelinsä heikkeni samaa tahtia kuin Harry Redknappin ideat vähenivät. Jos hän olisi joutunut kunnon kilpailutilanteeseen - puhuttiin esimerkiksi Loic Remystä - hän olisi joutunut panostamaan enemmän ollakseen ykkösvalinta. Mutta hänellä ei ole kilpailutilannetta, vaan Tottenhamilla on Jermain Defoe. Hän on tehokas vaihtopelaaja, mutta ei tehokas jalkapalloilija. Clint Dempsey on myös talossa, mutta ei ole mitään varmuutta siitä, että hän pelaisi yksinäisenä kärkenä tai että hänen viime kautensa ei ollut tähdenlento.

Keskikentällä on edelleen lahoa puuta. Mukana ovat ovat Tom Huddlestone (jonka ulosajo Norwichia vastaan johtui kömpelyydestä, joka on yhä enemmän läsnä hänen pelissään), Jermaine Jenas ja David Bentley. He ovat olleet potentiaalisia pelaajia, mutta tällä hetkellä he näkyvät eniten palkkakuluissa. Asiat voisivat olla huonomminkin, ja Spurs on tehnyt vakuuttavia hankintoja. Luka Modricin lähdöstä huolimatta keskikenttä on vahva. Sandro, Scott Parker, Aaron Lennon ja Gareth Bale muodostavat yhden liigan vahvimmista keskikentistä puutteistaan huolimatta, ja Tottenham onkin vahvistunut merkittävästi. Gylfi Sigurdsson ja Moussa Dembele ovat maalintekijöitä, jotka voivat tukea hyökkääjäosastoa, ja kaksikko parantanee kypsyessään.

Puolustus on kenties tarkoituksella kapea, vaikkakin Younes Kaboulin loukkaantuminen vaikuttaa asiaan. Jan Vertonghen on uusi mies Englannin kentillä, ja hän on ainoa puolustaja, joka hankittiin paikkaamaan Ledley Kingin lopettamista ja William Gallasin heikentymistä. Gallas on kokenut, mutta hän ei ole johtaja - kysykää Birmingham Cityn mainosaidoilta tai keneltä tahansa Arsenalin pelaajalta. Benoit Assou-Ekotto oli onnekas, ettei aiheuttanut rankkaria Norwichia vastaan. Miehen keskittyminen ei kestä 90 minuuttia. Keskuspuolustuksen hitaudelle täytyy tehdä jotain, mikäli Villas-Boas aikoo peluuttaa linjaa korkealla ja menestyä. Ellei sitä tapahtu, tahaton komedia voi leimata tämänvuotista Spursia.

Tottenhamin onneksi Daniel Levy onnistui loistavasti hankkiessaan Hugo Llorisin. Lloris on kokenut - 25-vuotiaana hän on pelannut 216 liigaottelua - ja jo nyt Ranskan maajoukkueen kapteeni. Lisäksi hän on hyvä maalivahti, joka saattaa nousta maailman parhaiden joukkoon. Hän ei ole virhealtis. Ja kun Brad Friedelin ikä alkaa nelosella, Lloris on myös hyvä pohja tulevaisuudelle.

Ongelmia on. Puolustus ei välttämättä ole parempi kuin viime kaudella, ja keskikentältä lähtenyt Luka Modric on harvoja pelaajia, jotka voivat parantaa itsensä Real Madridin miehistöä. Kärjessä ei ole tarpeeksi laatua ja joukkue on vielä vaiheessa muutosten jälkeen. Muutosten jättäminen niin myöhäiseksi oli tyhmää, ja Villas-Boas odottelee edelleen avuasvoittoaan. Mutta realistisesti ajatellen joukkueen pitikin muuttua reippaasti Harry Redknappin lähdön jälkeen. Mennyt siirtoikkuna kertoo kehityksestä niin pelaajien iän, teknisyyden kuin johtajuudenkin suhteen. Villas-Boas ja Levy ovat vasta alussa, mutta he ovat matkalla oikeaan suuntaan.