Valioliiga-managerit tuomitaan ennenaikaisesti


Mitä ihmettä menneenä viikonloppuna tapahtui? Ei ole uutinen, että moni jalkapallofani on menettänyt järjen äänensä kauan sitten, mutta viime päivien hulluus on jo käsittämätöntä. Anfieldilla panikoidaan, White Hart Lanella buuataan ja St Marysillä kuiskutellaan synkistä suunnitelmista.

Hysteria on yleensä pahimmillaan Liverpoolissa, missä hulluttelijat ovat kauan sitten vaientaneet tolkkupäisten kannattajien äänen. Lapsikin pystyisi toteamaan, että Brendan Rodgers ajaa sisään nopeaa syöttöpeliä ja järkevää liikkumista, mikä on todella vaikeaa. Muutenhan kaikki tekisivät samoin, eikö niin? Sama lapsi pystyisi myös kertomaan, että Liverpoolin kolmen viime vuoden sijoitukset ovat seitsemäs, kuudes ja kahdeksas, minkä myötä Poolin nokka ei enää ole Mestareiden liigan rahaläjässä. Tappio Arsenalille ei ole yllätys, piste Manchester Cityä vastaan on. Mitä tulee West Bromwich -tappioon, se oli epäonnistuminen, jollaisia jokainen joukkue kokee jossain vaiheessa kauden aikana.

Tottenhamin kohdalla tarvitsee vain todeta, mitä muutoksia André Villas-Boasin tulo manageriksi Harry Redknappin tilalle on tuonut mukanaan. He ovat vaihtaneet keskinkertaisesta taktikosta portugalilaiseen, joka pitää paperi- ja DVD-sulkeisia. Pelaajat eivät vain voi sopeutua hetkessä. Aiemmin managereille annettiin pari kautta aikaa, ei enää.

Tämä ei edes rajoitu uusiin managereihin. Nigel Adkins on saavuttanut Southamptonissa paljon lyhyessä ajassa ja raahannut seuran alasarjoista Valioliigaan sarjanousun seurattua toistaan. Sunnuntaina Adkinsin asema seurassa oli kuitenkin kyseenalaistettu. Harry Redknapp on ilmeisesti tarjolla korvaajaksi. Niinhän kuuluu tehdä, kun seura palaa Valioliigaan seitsemän vuoden tauon jälkeen: hankitaan uudelleen manageriksi mies, joka pudotti seuran korkeimmalta sarjatasolta.

Football Manager -pelisarjan suosio voi olla osa ongelmaa (minäkin saatan tietää kyseisestä pelisarjasta jotain). Football Manager -maailmassa jokainen muistaa voittaneensa liigan kotikylänsä joukkueella, löytäneensä huippulupauksia ja hallinneensa Eurooppaa. Kukaan ei koskaan kerro hävinneensä kolme ensimmäistä otteluaan ja sulkeneensa sitten tietokoneensa suutuspäissään. Rakastan Football Manageria, joka on suoranainen taideteos, mutta se on silti tietokonepeli. Oikeassa elämässä managerit kävelevät pukuhuoneisiin ja puhuvat oikeille ihmisille, joilla on erilaisia asenteita, egoja, pelkoja ja huolia. Niin kauan kuin manageri on virassaan, hän asettaa suunnan pelaajan uralle. Jalkapallomanagerointi on kenties enemmän suhteiden hallintaa kuin koskaan aiemmin, ja ihmissuhteiden muodostuminen vie aikaa.

Tämä on oikeaa elämää. Kyse on oikeista ihmisistä, jotka yrittävät muovata räväköistä nuorista miehistä koostuvaa ryhmää, johon kohdistuu painetta joka puolelta. Tämä on oikeaa jalkapalloa, jossa tolppa sisään tai tolppa ulos -tilanteet voivat ratkaista miljoonia. Jotkut tulevat toimeen asian kanssa, jotkut erittäin hyvin, toiset eivät kestä painetta. Ei ole mitään määrättyä aikaa, jonka jälkeen managereille saa lukea viimeisen tuomion, mutta kyllä valmentajat ansaitsevat enemmän aikaa kuin kolme ottelua - 270 minuuttia. Jos et ymmärrä tätä, et ymmärrä jalkapalloa.