Valioliigan potkukilpailu: Mark Hughes joutuu maksamaan QPR:n lyhytnäköisyydestä


Median mukaan Valioliiga on tälläkin kaudella tarjonnut kaikkea: upeita nousuja tappioasemasta, yksilötaitoa, taktista neroutta, käsinkosketeltavaa tuskaa, yllätyksiä, hyviä alkuja, vaikeita alkuja, West Bromwich joka osaa puolustaa, Manchester United joka ei osaa puolustaa. Danny Simpsonin tekstiviestit ovat yksinään aiheuttaneet enemmän epäuskoa ja tyytymättömyyttä kuin muissa liigoissa on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Mutta yksi asia puuttuu (perinteisen Balotelli-saippuaoopperan lisäksi): se pehmeä ääni, joka kuuluu, kun manageri saa kalossinkuvan ahteriinsa.

Aivan kuin koko koulun yhteinen liikuntapäivä, potkuspekulaatiot ovat tuskaista seurattavaa. Kisan voittajaksi selviää yleensä joku, joka ei olisi edes halunnut olla mukana. Olemme saaneet rauhassa katsella, kuinka Chris Hughton, Paul Lambert ja se Readingia valmentava taksikuski ovat taistelleet arvostelijoitaan vastaan. Menneenä viikonloppuna ykkösehdokkaat ensimmäisten potkujen saajiksi kohtasivat "El Sackicoksi" ristityssä kamppailussa.

Löpinät sikseen, lauantain ratkaisuottelu Nigel Adkinsin Southamptonin ja Mark Hughesin QPR:n välillä muistutti PPV-paineja yhtä paljon kuin jalkapallo-ottelu vain voi. Kumpikin manageri tunsi varmasti seurajohdon hermostuneen hengityksen niskassaan, vaikka molemmat puhuivatkin positiiviseen sävyyn ennen ottelua. Valmentajat tiesivät, että voitto oli ainoa tapa pitää palkanmaksaja tyytyväisenä. Luonnollisesti minä löin isot rahat pöytään 0-0-tuloksen puolesta.

Southampton kuitenkin voitti ja nousi vastustajansa ohi yhden pisteen päähän putoamisviivasta. Nigel Adkins sai laittaa parhaan puvun päälleen ja tanssia jivea paikallisessa diskossa. Mark Hughes joutui kotiin katselemaan parhaita Barcelona-pätkiään VHS:ltä ja vastailemaan vaimonsa kysymyksiin siitä, milloin mies korjaa puuvajan rikkinäisen ikkunan.

Kirjoitushetkellä Hughes on edelleen QPR:n manageri. Hänen asemansa on kuitenkin niin epävakaa, että potkujen viivästyminen voi aivan hyvin johtua siitä, että Tony Fernandes ei ole löytänyt kynää tai toimistotarvikeliikettä, joka on auki sunnuntaisin. Hughes sai työn alle vuosi sitten ja lupasi vain kuukausia sitten, ettei QPR joudu putoamistaistoon. Nyt manageri on jo ympyröinyt kiinnostavia työpaikkailmoituksia paikallislehdestä.

Adkinsin kohtalo voisi olla sama, jos lauantain ottelu olisi päättynyt toisin.

Southampton tosin on ylisuorittanut jo olemalla Valioliigassa ja seura on itsekin samaa mieltä. Nousu kahtena peräkkäisenä vuonna vain kolme kautta selvitystilassa olon jälkeen on nousu, joka pakottaisi useimmat ihmiset istahtamaan hetkeksi alas. Southampton luotti menestyksestä huolimatta seuran perinteisiin ja hankki Jay Rodriguezin, Gaston Ramirezin ja Emmanuel Mayukan. Kolmikko oli täysin testaamaton tässä liigassa/maassa/mantereella ja pelaajat ovat vielä niin nuoria, että he voivat ostaa junalippunsa alennuksella.

Ero isolla rahalla kasattuun ja selvästi alisuorittavaan QPR:ään on merkittävä. QPR:llä on nyt riveissään neljä Mestareiden liiga -voittajaa, mutta seura aloitti kautensa naurettavan ylisuurella joukkueella, joista yli puolet on vähintään 30-vuotiaita. Sitten alkoi siirtomylly: Ryan Nelsen on 34, Andy Johnson 31, Rob Green 32, Park Ji-Sung 31, Cesar 33 ja Jose Bosingwa 30. Kaikki nauttivat isoa palkkaa vielä kahden vuoden päästä, jolloin joukkuetta pitää jälleen uudistaa isolla kädellä.

Mark Hughesin valmennusaika on ollut yhtä lyhytnäköisyyden aikakautta. Kaiken lisäksi hänen palkkansa on kolme miljoonaa puntaa vuodessa, joten jos hänet erotettaisiin, päätös voisi lohkaista ison loven uuden managerin tammikuun siirtobudjetista. Lyhyesti sanottuna Hughes ja se henkilö, joka seurajohdossa on hyväksynyt kaiken, ovat luoneet melkoisen sotkun.

Samaan aikaan etelärannikolla Adkins, fysioterapeutti ja entinen Bangor Cityn maalivahti, on kiinni työpaikassaan. Hänen nuori (viikonlopun joukkueen keski-ikä 23 vuotta) ja maalirikas (enemmän maaleja kuin mikään muu sarjataulukon alemman puoliskon joukkue) on vielä vaiheessa. Joukkue pelasi kuitenkin lauantaina vapautuneesti ja luottavaisesti, vaikka paineet ovat viime aikoina olleet valtavat. Se on merkki siitä, että joukkuetta valmentaa oikea mies.

Adam Clery