Mestaruuden karkaaminen tekisi HJK:lle hyvää


HJK:n ilme sunnuntain RoPS-tappiossa oli tuskainen, aneeminen ja valmiiksi alistunut. Kammottavan syksyn jälkeen organisaatiossa on syytä miettiä monta asiaa uusiksi.

HJK:lla on toki edelleen kohtalaisen hyvätkin mahdollisuudet Suomen mestaruuteen, mutta viime aikojen esitysten jälkeen siihen on suorastaan vaikea uskoa.

Sunnuntaina Sonera Stadiumilla vain toinen joukkue näytti mestarijoukkueen merkkejä. Toinen joukkue oli aneeminen, alistunut ja hengetön. Siitä on pitkä matka mestaruusjuhliin.

Itse asiassa voisi olla HJK:nkin etu, jos mestaruuspokaali nousisi Rovaniemellä tai Seinäjoella. Tällä kaudella HJK on epäonnistunut kaikilla urheilutoiminnan tasoilla, ja mestaruuden karkaamista selvempää herätyskelloa Klubille ei voisi olla.

Toimitusjohtaja Aki Riihilahti myönsi jo epäonnistuneensa hankinnoissa. Mutta epäonnistuivatko hankinnat vai lähdettiinkö joukkuetta kasaamaan ylipäätään väärin?

HJK:ssa on viimeisen vuoden aikana nähty aivan liian kova ulkomaalaisralli. Mukaan mahtuu onnistumisiakin, mutta joukkueen dynamiikka kärsii jatkuvasta muuttoliikkeestä. Tasokkaille ulkomaalaisille on aina tilausta, mutta joukkueen runkoa heistä ei voi rakentaa.

Esimerkiksi Guy Moussi ja Formose Mendy tulivat Helsinkiin kovalla CV:llä, mutta kumpikaan ei ollut keväällä uransa loisteliaimmassa vaiheessa. HJK on Euroopan tasolla pikkuseura, joka joutuu tekemään tämänkaltaisia kompromisseja hankinnoissaan, mutta tulivatko Moussi ja Mendy keväällä oikeasti niin kovaan tarpeeseen, että riski kannatti ottaa?

HJK on ollut liian monelle ulkomaalaishankinnalle paikka hakea pelituntumaa. Eurooppa-liigan lohkovaiheen jälkeen mopo lähti käsistä siirtomarkkinoilla, ensi kaudeksi linjan on muututtava.

Syyttävä sormi on syytä kohdistaa myös valmennukseen. HJK ei ole voittanut liigaottelua yli kuukauteen, sen pistekeskiarvo on huonompi kuin vuosiin. Epäonnistuneista hankinnoista ja loukkaantumisista huolimatta HJK:n ei pitäisi olla tässä jamassa. Mika Lehkosuon johtama valmennustiimi ei voi pakoilla vastuutaan.

Kysymykset kohdistuvat niin kokonaisuuteen kuin yksittäisiin otteluihin. Miksi Mike Havenaarista ei saatu mitään irti? Miksi HJK:n pelaaminen ei näytä tulevan lainkaan selkärangasta, vaikka lehdet putoavat jo puista? Miksi kukaan ei saanut rauhoitettua paniikkia loppuminuuteilla Astanassa? Miksi HJK mureni Krasnodarissa täysin 1-3-takaiskun jälkeen?

Sunnuntaina oli hämmästyttävää, että HJK oli hädässä RoPSin tunnetusti kovan prässin kanssa. Vieraiden pelitapa ei voinut tulla yllätyksenä. Ja mitä Erfan Zeneli teki avauskokoonpanossa, jos takareisi vihoitteli jo ennen ottelua, kuten Erkka V. Lehtola vihjasi Ylen lähetyksessä? Lehkosuo saattoi uhrata yhden vaihdon jo ennen ottelun alkua.

Valmennustiimin osuutta loukkaantumissumaan sopii pohtia muutenkin. Epäonnea on varmasti ollut matkassa, mutta lihasvammoja on niin paljon, että peiliinkin on katsottava. Fysiikkaharjoittelun muuttaminen alkuvuodesta oli tietoinen riski, joka kostautui pahasti.

Lopulta täytyy peräänkuuluttaa myös pelaajien vastuuta. RoPS-tappiossa yleisilme oli täysin aneeminen. Kuka on HJK:n nykyryhmässä se johtaja, joka potkii kanssapelaajiaan persuksille ja ohjaa esimerkillään? Missä on tämän HJK-vuosikerran Teemu Tainio? Sunnuntaina tilanne oli kiistatta vaikea, kun Klubi käytti kaikki vaihtonsa jo avausjaksolla. Moni Veikkausliigan valmentaja ottaisi silti ilomielin valmennukseensa sen kokoonpanon, jonka HJK juoksutti toiselle jaksolle. Miksi HJK näytti jo silloin hävinneeltä?

HJK on epäonnistunut niin monella tasolla, että mietintämyssy on syytä painaa päähän jo nyt, vaikka mestaruus jäisikin lopulta Helsinkiin. Lopulta voisi olla jopa HJK:n itsensä etu, että liigan voittoa juhlii RoPS tai SJK. Puolivillainen suorittaminen ei saa riittää mestaruuteen, jos tavoitteet ovat Suomen rajojen ulkopuolella.