Miksi kuuden pisteen ottelu jäi kuriositeetiksi?


Veikkausliigassa pelattiin sunnuntaina kaksi suurten panosten ottelua. SJK:n ja HJK:n välisen puhtaan kärkikamppailun tärkeyttä tuskin tarvitsee erikseen korostaa.

Samaan aikaan Pietarsaaressa kohtasivat FF Jaro ja KTP - kaksi putoamistaistoon veikattua joukkuetta, joita erotti ennen ottelun alkua vain kaksi sarjapistettä. Etenkin Jarolle mittelö oli todellinen vedenjakaja. 0-2-tappio siirsi Jaron putoamistaisteluun, voitolla ryhmä olisi ilmoittautunut keskikastiin.

Jaron ja KTP:n huipputärkeä ottelu jäi täysin Seinäjoen kärkikamppailun varjoon. Osittain tilanne on tietysti täysin ymmärrettävä, mutta osittain turha ja itseaiheutettu. Miksi ottelut piti pelata samaan aikaan?

Neljän vuoden tauon jälkeen jokainen Veikkausliigan ottelu televisioidaan. ISTV ei välttämättä vielä ole kaikkein tavoittavin kanava, mutta netti-tv on nykyaikaa ja sitäkin enemmän tulevaisuutta. Jokainen liigaottelu lähetetään monikameratuotantona, eikä hinta todellakaan huimaa päätä. Kaikki Veikkausliigan ottelut saa kotistudioon summalla, jolle juuri mikään urheilun kanavapaketti ei pärjää.

Kaikkien otteluiden televisiointi antaisi hienon mahdollisuuden tarjota koko päivän kestävä liigakattaus.

Sunnuntain Jaro-KTP-ottelu olisi varsin hyvin voinut alkaa esimerkiksi kello 16 ja SJK-HJK kello 18.30. Innokkaimmat Veikkausliigan ystävät olisivat pystyneet katsomaan molemmat ottelut suorana. Seinäjoella futisfanaatikko olisi voinut illan kohokohtaan latautuessaan seurata kuumaa peräpään kamppailua. Pietarsaaressa ja Kotkassa SJK-HJK olisi puolestaan voinut olla mieluisa iltapala oman joukkueen jännärin perään.

Nyt Pietarsaaren keskuskentällä pelattiin mahdollisesti elintärkeistä pisteistä samalla, kun 4000 potentiaalista katsojaa istui Seinäjoen stadionin lehtereillä. Toinen joukko potentiaalisia katsojia oli kyllä ruudun ääressä, mutta valitsi ymmärrettävästi kärkiottelun. Jaro-KTP jäi turhaan vaille ansaitsemaansa huomiota.

Veikkausliigan tuskin kannattaa luoda yleisölleen joko-tai-tilanteita. Otteluiden pelaaminen eri aikaan ei välttämättä olisi tuonut suurta yleisöryntäystä putoamistaistelun pariin, mutta se ei myöskään olisi ollut keneltäkään pois. Hardcore-fani olisi voinut seurata Veikkausliigaa koko päivän, satunnaiskatsoja olisi joka tapauksessa voinut valita vain toisen ottelun.

Veikkausliigan tilanteessa pienikin tilaisuus lisänäkyvyyteen kannattanee hyödyntää. Viikonlopun otteluiden sopiva aikatauluttaminen on kenties pieni, mutta ilmainen tapa lisätä mielenkiintoa sarjan tuntemattomampiakin joukkueita - joihin esimerkiksi Jaro kuuluu - kohtaan. Helatorstaina keskustelupalstoilla kiiteltiin täyttä kierrosta, jonka otteluista puolet alkoi kello 14 ja loput kello 18.30.

Viikonloppupelejä ripotellaan pitkin päivää todennäköisesti kaikissa sarjoissa, joissa kaikki tai suuri osa otteluista televisioidaan. "Mitä isot edellä, sitä pienet perässä" ei aina ole huono sanonta.

Ideaa saa hyödyntää, mieluusti vielä tällä kaudella.